Ystävistä energiaa

Viime aikoina olen ollut aika väsynyt huonosti nukuttujen öiden takia. Silti tuntuu siltä, että olen jaksanut päivisin paremmin kuin edellisten lasten valvottaessa vauvana. Ehkä tietoisuus siitä, että tietää tämänkin valvomisvaiheen olevan nopeasti ohi, auttaa. Ja ajan nopean juoksun huomaa varsinkin siitä, miten vinhaa vauhtia lapset kasvavat.

Saatiin kauan odotettuja vieraita yökylään. Viimeeksi ollaan nähty puolitoista vuotta sitten. Silloin kun ystävien nuorimmainen köllötteli leikkimatolla. Nyt viiletti tuulispäänä hupipuiston lattialla mopoillen. Ja viimeeksi kun kolme isompaa ystävystä juoksenteli huutaen ystvävien olohuonetta päästä päähän vaippapyllyt keikkuen, sorauteltiin nyt ärrää ja keksittiin mitä mielikuvituksellisempia leikkejä.

Onko se sitten kemiat vai mikä, mutta kun joidenkin tapaamisten jälkeen on tyhjiin imetty ja takki on käytännöllisesti puserrettu kuiviin, tällaisten vierailujen jälkeen on mielen energia-akut ladattu, vaikka hulinaa olisikin ollut. Sillä jaksaa taas seuraavat huonosti nukutut yöt.

Onneksi ystävä ehdotti Snadistadiin menoa; iloinen yllätys!

Nelisen tuntia saatiin vierähtämään. Isommat lapset olisivat jaksaneet kauemminkin, mutta kaksi nuorinta rupesivat hyytymään. Onneksi nuorimmalle maittoi uni lampaantaljan päällä liukumäen juurella.