Meditaatio

Haa, vihdoin eilen pääsin meditaatioon!

Kieltämättä siinä vaiheessa kun pääsin paikan päälle, pienoinen hiljentyminen oli paikallaan.

Tee tuli viime tipassa ja kun lopulta pääsin 45 minuutin päästä keskuksen ovelle, oli ovessa lappu, jossa kerrottiin keskuksen muuttaneen.

Ärripäitä syöttäen soitin Teelle,  joka katsoi kyseisen osoitteen sijainnin netistä. Jalat alle ja spurtin jälkeen olin kyseisellä kadulla. Siinä vaiheessa lensi uudet ärripäät kun talon numero näytti 37 ja olin menossa viitoseen. Hengästyneenä ja naama punaisena ehdin juuri paikalle.

Tällä kertaa oli rakastavan ystävällisyyden meditaatio. Ensimmäisellä kerralla vedin sen läpi, mutta teetauon jälkeen keskityin vain tyhjentämään pääni. Olin niin kaivannut sitä, että sai olla täydellisessä hiljaisuudessa aivan rauhassa ilman ajatuksia (tai sitten pyrkien niistä pois).

Kotona tuo ei onnistu samalla tavalla vaikka olenkin kokeillut. Onko se sitten se "kodin energia", vai takaraivossa oleva ajatus, että joku lapsista voi herätä ja tarvita minua. Tuolla kuitenkin kun koko huoneellinen ihmisiä hiljentyy meditoimaan, on se ihan eri.

Hyvää teki, mutta tänään olen taas saanut hengitellä syvään. Alkavia pms-oireita vai mikä, mutta kahden pikku pyöräilijän ja vaunujen kanssa aamuinen rupeama kauppaan ja neuvolaan metron kautta sai pinnan kiristymään. Eikä lapset tehneet mitään ihmeellistä; kaikki vain oli äidin ärsytyspääkopassa.

Avoimessa kerhossa syvällisen keskustelutuokion jälkeen työntekijän kanssa sai kuitenkin olo vähän paremmaksi. Prisman yksinäisestä kauppareissusta nautin jo koko rahan edestä.

Linkki

Kevätmasennus (seasonal affective disorder)

Parin päivän aikana on tullut sellaisia tuttuja vähemmän ihania kevään merkkejä k-raudan vierailujen lisäksi. Nimittäin vanha tuttu kevätmasennus (täältä ja täältä vähän tietoa).

Onneksi on tuo vuosi sitten aloitettu mielialalääke käytössä, mutta silti huomaan, että lääkkeestä huolimatta samoja oloja tulee kuin muinakin keväinä. Onneksi kuitenkin lievempänä.

Ajattelin, että olo johtuu vain siitä, että sairastettiin niin paljon ja joutui kököttämään sisällä. Vauva valvottaa, mikä lisää väsymystä. Silti olo on ollut välillä todella vetämätön, tunnistaa niitä samoja "tyhjiä" tunteita kun mikään ei tunnu miltään, päässä käy ajatuksen välähdyksiä "mikä järki tässä kaikessa on?", "ihminen on kuitenkin ihan yksin", "ei ole mitään toivoa", olo on surullinen ja itkettää ilman näkyvää syytä.

Eilen oli tarkoitus lähteä ystävän kanssa illalla syömään ja ulos. Sekin jo laittoi itkettämään, että en vain jaksanut. Oli pakko perua. Olisi tehnyt niin hyvää päästä vähän tuulettamaan päätänsä ja vaihtamaan kunnolla kuulumisia. Totuus kuitenkin oli, että jouduin toisella ystävällä ottamaan iltapäivällä tunnin tirsat (kiitos hänelle kun katsoi lapsia sillä aikaa) kun silmät eivät meinanneet autoa ajaessa kestää auki. Olo oli todella voimaton, joten ulos lähteminen rupesi tuntumaan varsin absurdilta ajatukselta.

Muutenkin on vähän sellainen olo, ettei ole "omissa nahoissa." Käpertyy herkemmin sisäänpäin, ei oikein osaa nauttia elämästä, pinnaa saa venyttää, keskittyminen on vähän hakusessa ja iltaisin ei uni meinaa tulla. Saati että jaksaisi liikkua tai urheilla.

Onneksi tiedän, että tämä on vain väliaikaista. Oikeasti rakastan kevättä ja kesää. Kevät-talvi on aina vain vähän hankalaa aikaa minulle. Ja sen kun tietää, osaa siihen suhtautua vähän kevyemmin. Se kestää aikansa, mutta ei ikuisesti.

Maanantaina aion lähteä kokeilemaan uutta meditaatiomuotoa. Sen ajattelu piristää ja antaa pienen hengähdystauon.

Zen- meditaatio

Tänään oli johdanto zen- meditaatioon Zen centerissä.

Täällä ollaan sairasteltu urakalla, en muista milloin viimeeksi tällainen flunssa olisi ollut. Itsellä tosin varsin lievänä. Joten olin enemmän kuin onnellinen kun pääsin sairastuvasta  ulos koko iltapäiväksi, tiedossa oli nimittäin neljä tuntia johdatusta aiheeseen harjoitukset mukaan lukien.

Tuli paljon oivaltamista sen suhteen, että olen aika oikealla tiellä. Tuolla puhuttiin mm. juuri siitä "arjenmediaatiosta" (en muista oliko se tuo sana millä asiaa kuvattiin), joka tarkoittaa sitä, että keskittyy siihen mitä tekee ja on läsnä. Juuri se pyykkien viikkaaminen tai ruoanlaitto voi ajaa saman asian kun oikeasti keskittyy hommaansa.

Itse "istuminen" tapahtui niin, että istuimme naama kohti seinää, pienellä tyynyllä. Asennot käytiin alussa läpi ja kun istuminen alkoi, ei sen jälkeen saanut liikahtaa. Aluksi oli 10 minuuttia ja lopussa 2x15 minuuttia, välissä viiden minuutin kävelymeditaatio. Toisella kerralla en meinannut päästä ylös, toinen jalka oli nimittäin täysin puuduksissa. Joten hyvä asento on todellakin tärkeä.

Tapahtumasta voi lukea enemmän centerin sivuilta.

Itselle tuo oli täydelliseen "tyhjyyteen" pääseminen: kun päässä ei liiku yhtään ajatusta, olet vain täysin siinä hetkessä.

Puhuttiin siitä, että meditaation avulla voi päästä sellaiseen olotilaan, että vaikka elämässä tulee ylä- ja alamäkiä, ei ne hetkauta samalla tavalla kuin aiemmin. Tämän olen ainakin itse huomannut.

Kuva täältä