perjantai 7. maaliskuuta 2014

Ei niin tyyni- äiti

Lapsena jos joku sanoi rumasti tai haukkui, ja pahoitit mielesi, aikuiset sanoivat "älä välitä?" Mutta miten sitä muka olisi voinut olla pahoittamatta mieltään? Ihan kuin itse olisi ollut jotenkin huonompi kun kiusaaja sai rauhassa lällättää kun aikuisten mielestä "se on ihan normaalia lasten toimintaa."

Muistan vielä miten pahalta tuntui. Oli se sitten kaveri, veli tai joku aikuinen. Enkä ainakaan itse usko oppineeni tai sisuuntuneeni siitä yhtään. Päinvastoin. Itsetunto sai aina kolauksen ja vieläkin muistaa paremmin ne rumat sanomiset kuin kauniit.

En usko, että lapsi oppii mitään siitä, että maailman raadollisuus lyödään naamaan mahdollisimman pienenä. Pettymyksiä tulee ja niitä mielestäni on hyvä oppia käsittelemään, mutta niin kauan kuin vain mahdollista, haluan että lapseni saavat elää mahdollisimman "harmitonta" elämää lapsuutensa ajan. Nollatoleranssi kiusaamisessa ja leikeistä ulosjättämisessä, murheista ja huolista vapaina niin paljon ja kauan kuin mahdollista.

Eilen lähdin lasten kanssa ulkoilemaan. Aiemmin päivällä ollut tapaaminen oli syönyt kaikki energiat ja oloni oli aika takakireä jo valmiiksi.

Veikka pyöräili edellä ja jäi puoleen väliin mäkeä odottamaan kerrostaloalueen pikkutiellä. Sain pojan kiinni aika nopeasti ja jannu katseli totisena erään kerrostalon pihalle, jossa liuta n. 10 vuotiaita poikia seisoskeli.

Paikalle pyyhälsi nopeasti kaksi pienempää ulkomaalaistaustaista poikaa, jotka kertoivat isompien nimitelleen Veikkaa.

"Nuo tuollako?"
"Joo."
"Mitäs ne sanoi?"
"Että se on läski."
"Läski!?"

Jumanvita tällä äidillä kilahti ja pahasti.

Kitapurjeet vilkkuen karjuin poikia "Nyt tänne ja vähän äkkiä!" Yksi uhmakkaana kysyi takaisi, että miksi johon kerroin poikien tietävän "helkkarin hyvin miksi!"

Sakki rupesi luimussa kävelemään tielle päin ja huutelivat vielä, että "me vaan naurettiin kun noin pienellä on iso pyörä." ("Se valehtelee", pienempi kuiskasi vierestä.)

"Ette muka haukkuneet läskiksi?!" Poikien syyllinen ilme kertoi kaiken.

Siihen sakki sitten tömähti muutaman metrin päähän nolon näköisenä. "Ja pyydätte anteeksi ja vähän vikkelään! Ootte jo sen ikäisiä että pitäisi tietää mikä on hölmöä käytöstä! Ja vielä haukutte pienempää! Kattokaakin että tää on viiminen kerta kun lauotte tuollaisia typeriä kommentteja, onko selvä?!"

Pojat nyökyttelivät nolona, hipsivät vuorotellen Veikan eteen ja pyysivät anteeksi.  Ja mitä tekee Veikka: hymähtäen vastaa "no ei se mitään."

"Mä en sitten halua nähdä teitä näissä merkeissä enää. Onko selvä? Heippa!"

"Olipas ne typeliä poikia", Veikka tokaisi ja lähti polkemaan eteenpäin.

Matkalla tuli vähän syyllinen olo. Karjua nyt keskellä asuinaluetta naama punaisena pikkupojille. Harvoin suutun, mutta kun suutun, saatan ehkä vähän olla pelottava.

Myöhemmin vielä kysyin Veikalta, että tuliko paha mieli poikien sanomisista. Hyväntahtoisesti jäbä tokaisi; "Noh eei, ne vaan käyttäyty vähän typelästi!" Lisäsin vielä, että poika muistaa, että haukkujilla on vain vähän huono itsetunto ja sitä yritetään pönkittää toisille rumasti puhumalla. Vika on heissä, ei siinä ketä haukutaan.

Naurahdus. "No joo, joo äiti."

10 kommenttia:

  1. Ihan oikein toimit. Itse toimisin aivan samalla tavoin, jos joku kiusaisi tai haukkuisi minun lapsia. T: leijonaemo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietty eläimellinen raivo todellakin nosti päätänsä. Varmaan päivän aiempi tapaaminen oli nostanut jo verenpaineen sen verran huippulukemiin, että tämä oli se kohokohta ennen kunnon kisahtamista.

      Poista
  2. Samoilla linjoilla. Tunnen esim. yhden lapsen jota kiusattiin aika rankasti päiväkodissa jo 3,5-vuotiaana. Nyt koulussa on huomannut, että siellä on melkoiset viidakon lait voimassa ja opettajat mieluusti vaan hyssyttää. Itse olen puuttunut tilanteisiin ja etsinyt käsiini näitä kiusaajia ja laittanut pyytämään anteeksi. Itse se on tehtävä, opettajat ei paljoa puutu, vaikka olisi kuinka KiVa Koulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh! 3,5- vuotias!? Todella raakaa ja julmaa menoa!
      Saatan olla vähän idealisti, mutta olen sitä mieltä, että jokaiseen koulu ja päiväkoti saataisiin puhtaaksi kiusaamisesta, jos vain oikeasti laitettaisiin asiat tärkeysjärjestykseen ja lopetettaisiin kiusaajien paapominen. Ihan kamalaa, että lapset joutuisivat päivästä toiseen menemään toisten pilkattavaksi ja kiusattavaksi.

      Poista
  3. No olipa ärsyttävä tilanne! Onneksi sanoit niille pojille ja hyvä jos sanoit kovaakin, että jää varmemmin muistiin!
    Meillä kävi yksi päivä puistossa kun oltiin, melkeimpä kaikki muut lapset olivat lähteneet jo kotiin, jäljellä oli mun ja Saimin lisäksi yksi toinen äiti lapsensa kanssa ja isovanhemmat kahden lapsenlapsensa kanssa, joista isompi, viisi vuotias oli selvästi kiusanhenkipäällä. Aiemmin oli jo estänyt pienempiä pääsemästä liukumäkeen ja häriköimällä muiden leikkejä, uskomatta kun mummo vähän yritti sanoa että tulehan nyt tännepäin. No lopulta sen toisen pienen lapsen äiti sanoi vhän napakammin tälle kiusanhengelle että annat muidenkin laskea, temppuili vaan ja nämä toiset lähtivät myös kotiin. Me leikittiin Saipun kanssa kauempana ja siihen tuli myös sen viisivuotiaan pikkusisko Saimin seuraksi. Leikit sujui ihan hyvin kunnes se viisivuotias näki että siskolla onkin muuta seuraa, tuli siihen keikkumaan ja kyselemään Saimin ikää ja nimeä, Saimi kertoi ja tämä isompi alkoi heti lällätellä, laski päälle liukumäestä ja tuuppi. Hänen mummo siinä minulle vähän selitellen: se aina tuolla lailla turhautaa pienempien šeurassa ja on vähän sitten vilkkaampi. Minä jo rupesin Saimin kanssa tekemään siitä lähtöä kotiin, kun selvästi Saimi oli ihmeissään isomman käytöksestä, no sepä asettui Saimin eteen vähän uhkaavasti ja haukkui tyhmäksi. En tiiä miten menin jotenkin ihan hämilleen koko jutusta, vaari siinä vaan naureskeli että leikkiähän se vaan, että eikös niin, leikkiä se vaan. Menin jotenkin ihan lukkoon, kun vielä lapsella aikuiset mukana ja näiden vastuulla, en sitten osannut oikein mitään sanoa. Aattelin vaan että ei Saimi varmaan ymmärrä että se Saimi,le sanoi, tai että se jotenkin vaan meni ohi koko juttu. No lähdettiin siitä kävelemään, kun se mummo siellä selvästi paisteli tätä viisi vuotiasta huutamaan vielä heipat, ettei jäisi paha mieli tilanteesta, no sepä huusi uudestaan että heippa vaan tyhmä Saimi. Minä siinä jotain höpöttelin Saimille ettei kiinnittäisi huomiota. Olin jotenkin niin pöllämystynyt koko tilanteesta. No hetken kuluttua Saimi sieltä rattaista katsoi minua totisena ja sanoi: äiti Saimi on tyhmä! Voi että, itselläkin ihan itku tuli, niin paha mieli ja kiukku sen takia. Selitin sitten Saimille että ei Saimi ole tyhmä,ollenkaan, Saimi on ihana ja kiltti, että se toinen käyttäytyi ilkeästi ja hölmösti. En ymmärrä miten olin aatellut että Näin pieni ei ymmrätäisi tuommoista, ja miten menin niin lukkoon siinä tilanteessa etten puolustanut Saimia, oli siinä sitten aikuisia mukana tai ei. Tuli niin paha mieli, Saimi koko kotimatkan hoki että Saimi on tyhmä. Oli ihan selvästi hämillään ja ihmeissään pikku rassu. Puhuttiin siitä sitten vielä myöhemmin ja kerrattiin asiaa. Siitä on nyt joku parisen viikkoa aikaa ja edelleen Saimi välill muistaa , sanoo vähän ihmeissään että eihän Saimi ole tyhmä, ei ole tyhmä. :(
    -Pilvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Saimia! Ymmärrän kyllä hyvin, että itse menee ihan hämilleen. Sitä odottaa, että se kenen seurassa lapsi on, puuttuisi kunnolla asioihin.

      Meillä oli joskus aikoinaan kanssa tilanne leikkipaikassa. Poika repi Veikkaa tukasta kaksin käsin ja nauraa lällätteli. juoksi kovaa vauhtia tahallaan niin, että Veikka kaatusi rappusia päin. Veikka itki hysteerisesti ja tämä kiusanhenki vaan jatkoi. Huoltajan toimesta kurinpito jäi aika minimiin. Silloin olin itsekin ekan kerran ihan häpsingillään ja järkyttynyt, mutta tuon jälkeen kimpaannuin ja päätin, että sai olla viimeinen kerta kun en puuttunut kunnolla asiaan. Jäi itselle sen verran kiukkuinen olo omasta "löysäilystä".

      Sitä aina tosiaan odottaa, että muutkin puuttuvat tuollaisiin asioihin, mutta eihän se niin mene. Ihmiset on erilaisia tässäkin asiassa, ja jos haluaa olla oikeudenmukainen, on vain itse toimittava jos muut eivät sitä tee.

      Poista
  4. Voi että, pienestä se alkaa :( Ihan hirveetä tommonen nimittely. Oisin toiminu tuossa tilanteessa vähintäänkin samanlailla ja varmaan kysyny niiden vanhempien numeroita, nimiäkin tai jotain ja varmaan huutanut niillekkin. No enkai, mutta tosi inhottavaa tommonen..elä tunne ainakaan syyllisyyttä toivottavasti oppivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah haha, se olisikin puutunut, että kaiken muun huutamisen lisäksi olisin vielä haukkunut poikia! :)
      En kyllä usko, että kauniisti huomauttaminen olisi auttanut mitään. Ehkä muistavat seuraavalla kerralla, tai sitten eivät.

      Poista
  5. :( Kyllä lapset saa niin pienestä jo oppia, että tähän maailmaan mahtuu ilkeitä sanoja ja sanojia. Itse olen aika leijonaemo just tämäntyyppisissä tilanteissa ja sanon ihan varmasti kiusaajalle - kun myös omalle pojalle, kun olen huomannut hänen joskus tönäisevän toista lasta. Se ei ole ihan turha sanonta, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Kaikki aikuiset on vastuussa kaikkien lasten käytöksestä. Se komentaa, joka sen huomaan. Ja jos joku vähän vieraampi äiti korottaa ääntään, niin luulis jäävän mieleen paremmin, mitä kun oma äiti komentaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä! Koko kylä kasvattaa, se antaa myös lapsille turvallisuutta kun vieraatkin aikuiset puuttuvat, eivätkä katso läpi sormien. Rajat tuo vapautta leikkiä ja touhuta niiden sisäpuolella vapaasti kun säännöt on selvät.

      Poista