tiistai 1. heinäkuuta 2014

Sota hiekkalaatikolla

Tänään paloi käämi.

Muksuilla on paljon kavereita, niin tyttöjä kuin poikia. Yleensä leikit sujuu kuin tanssi; ollaan sovussa, neuvotellaan ja leikitään leikkejä joihin jokainen mahtuu mukaan omalla roolillaan. Siellä mukana menee ne pienimmätkin, eikä kukaan ole edes tainnut miettiä sukupuoliasiaa. Asiaa on varmasti helpottanut se, että kavereina on niin samanlaisia ihmisiä kasvatustapoineen, että suuria eroja tällaisissa asioissa ei synny.

Kunnes sitten jo perjantaina katselin kummastellen meininkiä ja tänään heräsin horroksestani raivon partaalle.

Kun mukana on eräs poikapuolinen kaveri, leikkijät rankataan kovalla kädellä. Ryhmädynamiikka muuttuu täysin. Sopuistasta, vaikkakin vauhdikkaasta leikistä muotoutuu hetkessä raakaa peliä, jossa kelpuutetaan vain osa ja osa jätetään kylmästi ulkopuolelle.

Raivostuin. Siitä, että lapsen äiti antaa tämän tapahtua, vaikka tuo meininki jatkuu ja jatkuu.
Raivostuin siitä, että en ole tajunnut mikä on homman nimi. Kun vauhdikkaasta ja empaattisesta Tytystä sulkeutuu totisen näköinen yksinvaeltaja, saa se tämän äidin näkemään punaista.

Mainitsin asiasta pojan äidille. Ei ole ok, että kaverit valitaan leikkeihin sukupuolen mukaan. Kaikki leikkii yhdessä, eikö se nyt ole selvä juttu. Kommenttina oli, että Tytyn pitää itse sanoa asiasta. Anteeksi mitä? Kolmevuotiaanko täytyy itse pitää puolensa sellaista vastaan, jolle ei ole opetettu muiden huomioimista tässä asiassa?

Puhuin asiasta pojille ja Tyty meni innoissaan mukaan. Kunnes näin kyseisen pojan elehtivän rumasti tytölle ja lopulta kuulin sanat "mene pois, me ei haluta sua tänne!" Iloisesti hymyilevä tyttö muuttui hetkessä surulliseksi ja surkeana ojensi pojan lelun takaisin.

Silloin napsahti. Ei saatana, nyt loppu. Minun tyttöäni ei kohdella noin!

Painelin pojan perään ja sähisin hampaideni välistä: "Sä et puhu Tytylle noin. Et enää ikinä. Sä otat joka ainoan kaverin mukaan leikkeihin. Onko selvä?! Nyt loppu tollanen käytös!" Kaveri tuhahti jotakin koppavan kuuloista hampaidensa välistä. "Ymmärrätkö? Mä olen saanut tarpeekseni tuosta miten sä puhut toisille lapsille! Ymmärrätkö, nyt loppu?!" Lopulta jannu tajusi, että olin tosissani.

On ihan helkkarin naurettavaa, että pitää vääntää tällaisesta asiasta. Tähän asti kun oletus on ollut omilla lapsilla ja kavereilla, että kaikki leikkii yhdessä, onkin varsin avartavaa huomata, että joillekin vanhemmille tällainen valikointi ja seulonta on ok. Missä vaiheessa sitten aletaan lapsille opettamaan muiden huomioimista jollei jo pienestä asti? Kaikista ei tarvitse pitää, eikä olla edes kavereita, mutta toimeen täytyy tulla. Jo kaksivuotiaat sen osaavat kokemukseni mukaan, kunhan aikuiset välillä muistuttavat ja ohjaavat lasta. Mutta jollei mitään muistutusta tai ohjaamista tule, niin missä vaiheessa sitten tällainen lapsi oppii? Tuskin se ainakaan kertaheitolla käy.

Loppupeleissä kaikki päättyi hyvin. Omien sierainteni polte muuttui tuhkakasaksi, ja lapset löysivät leikkiseuraa saman oloisista läheisistä kavereista. Illalla vielä juttelin Tytyn kanssa. Selitin, että pojan on ehkä hankala leikkiä tyttöjen kanssa jollei koskaan ole sitä tehnyt. Mutta nyt on hyvä aika oppia.

6 kommenttia:

  1. Hyvä, hyvä! Sen takia kai siihen lapsen kasvatukseen tarvitaan se kylä, jos lapselle sattuu vanhemmat, joiden mielestä huono käytös on ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon lukulistan mukaan mun blogissa ei oo muka postaus päivittynyt. Siellä ois ihan mahtava arvonta :)

      Poista
    2. Hyvä pontti ja niin totta!
      Höh, mikähän siinä nyt tökkii... Tulenpa kurkistamaan arvonnan joka tapauksessa! Kiitti vinkistä:)

      Poista
  2. Aika naurettava kommentti siltä äidiltä :/ Joo oon niin samaa mieltä, että lapsille pitää opettaa et muut pitää huomioida ja ottaa mukaan olipa sit tyttö tai poika. Ja oon myös huomannut, että kyllä aikuisetkin harrastaa tätä "emmää oo sun kaveri" juttua :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, joissakin työpaikoissa tuo ainakin taitaa korostua, että aikuiset käyttäytyy samalla tavalla. En niinkään ole muuten huomannut, tai saatanhan minä olla sokeakin asian suhteen.

      Itekin jäin vähän monttu auki tuon kommentin jälkeen...

      Poista
  3. Huoh.. olis kyllä mullakin palanut hermot. Ja palaakin usein, kun jonkun äiti kommentoi vähättelevästi oman lapseni kiinnostuksen kohteita ja ihmettelee kuinka tytöt ja pojat muka voi leikkiä keskenään. :( Tai voi joten kuten, kun toinen on tyttöpoika tai poikatyttö, mutta silloinkin pitää oikein etsiä ja hehkuttaa mikä siitä omasta tytöstä tekee tytön ja mikä omasta pojasta tekee pojan. "Onhan tämä meidän poika nyt selvästi rajumpi, sellaisia ne pojat on." "Onhan tämä meidän tyttö nyt selvästi hoivaavaampi ja kiltimpi, sellaisia kun ne tytöt on." Voi argh. Sukulaisten kommentteja: "No eihän ne voikaan leikkiä keskenään, kun ne on eri sukupuolta." Öh.. ja tyypit 1,5 leikkivät molemmat pikkutraktoreilla vierekkäin.. ?!?

    Joo, minusta vain kuoriutuu näissä tilanteissa melkoinen leijonaemo :D ilmeisesti susta myös!

    VastaaPoista