Mä en tiedä miksi, mutta lapset on enemmän minun perään kuin Teen. Ja vaikka "kuulemma" tulee kausia jolloin välillä ollaan enemmän isän ja välillä äidin kintereillä, meillä se on aina ollut näin. Vaikka Tee on vapaa-ajalla paljon lasten kanssa ja saa tarpeen tullen arjen pyöritettyä yksinkin, silti 98 prosenttisesti se on aina "äiti!".
Tänään rupesi kamelin kaula katkeamaan, kuppi läikkymään yli ja herra ties mitä kun "äidin" piti lusikoida puuro, "äidin" piti pestä hampaat, "äidin" olisi pitänyt nukuttaa... kun ensin koko päivän vastaat yksin lapsista ja kun illalla Teekin olisi vapaana, olisi ihan ihanaa, että lapset haluaisivat tapella Teen huomiosta ja hänen ajastaan. Eikä siinä, mutta kun se on aina "Äiti!" Milloinkohan rupeaa kuulumaan samalla tavalla iltaisin "Isi!" ?
Perkele sanon minä. Ja tuo "perkele" on päässyt viime päivinä muutamia kertoja omilta huulilta. Tuntuu kuin joku repisi koko ajan johonkin suuntaan ja kun vihdoin saat pakarat koskettamaan tuolia, kuuluu "äiti hei, voisinko mä saada..."
Ekan kerran jopa rupesin haaveilemaan hotelliyöstä. Ihan yksin. Puhtaat valkeat lakanat, hiljaisuus. Vain minä ja joku hyvä kirja.
Muistelisin lukeneeni jostakin, että 8-9kk kieppeillä vauvan syntymästä äidit ovat väsyneimmillään. Muistan ainakin Tytyn ajalta jotakin saman tapaista. Eihän se tietysti ihme ole, varmasti yöheräilyt rupeavat jo kuormittamaan, jos sellaisia siis on.
Eilen käytiin Ruunen neuvolalääkärissä. Kehottivat edelleen jatkamaan yösyöttöjä jos poika syö. Korvatulehduksen takia pituutta oli tullut puolisentoista senttiä lyhyessä ajassa, mutta paino oli laskenut 100 grammaa. Joten jos vaikka haaveilin että yrittäisin jättää yösyötöt, en raaski. Meidän riippana rimppakinttu, joka paikan höylä ja duracellpupu taitaa kuitenkin tarvita niitä.
Mutta tuota hotelliyötä tai muuta vastaavaa jään pohtimaan. Jos raaskin, taloudellisesti ja Ruunen osalta. Mutta olisi se kyllä aika ihanaa!!
 |
| Olo on vähän kuin.... |
Tiedän tuon tunteen ja haaveen. Itse asiassa olen toteuttanutkin sen mm. siten, että lähdin yksin laivalle omaan pieneen hyttiin jossa vain luin. En edes käynyt missään maissa. Köllöttelin vain hiljaisuudessa ja mussutin herkkuja. :)
VastaaPoistaVitsi miten hyvä idea! Tiesin kyllä, että jotkut lähtevät laivalle yöksi kun hotelli on niin kallis, mutta saman asianhan tuo ajaisi tässäkin jutussa.
PoistaMuistan vieläkin kun Tytyn ollessa 10kk lähdettiin ekan kerran hotelliin. Oi ne viileät ja puhtaat lakanat, katkeamaton yöuni ja ajatus siitä, että kukaan ei huuda "äiti!"
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTäällä myös poika pian 8kk ja enpä muista milloin olisin ollut näin väsynyt viimeksi.
VastaaPoistaEn jaksaisi, mutta pakko on, että arki pyörii.
Irtiotto olisi paikallaan, ja juurikin yksin, jonnekin missä olisi aikaa levätä ja miettiä... missä lopulta tulisi ikävä ja olisi ihana palata takaisin kotiin <3
En siis tosiaan ole ainoa! Vaikka mikään ei oikeastaan ole muuttunut; elämä pyörii samaa suht leppoisaa rataa ja kaikki on hyvin, jonkinlainen pitkän matkan väsymys on iskenyt. Lepo ja rauha olisi nyt tosiaan paikallaan.
PoistaToivottavasti saisit järjestettyä itsellesi jonkinlaisen hengähdystauon. Itse rupean saman tein suunnittelemaan kun innostuin tuosta hyttiajatuksesta!
Missähän virheasennossa tähdet ja planeetat nyt on, kun tuntuu, että joka suunnalla ollaan väsyneitä ja ärsyyntyneitä vanhemmuuteen. Täällä kans yks, ohoi! Ja meillä se olen kans aina minä. Äiti,äiti,äiti. Tietenkin, kun olen heidän kanssaan päivät pitkät ja mies käy töissä. Ne on niin tottunut, että se on äiti joka hoitaa ja passaa. Pläääh. Voi, kun unelmoin kans tuosta irtiotosta. Sentään suht helpolla pääsen, kun en ne enää imetä ja yötkin suurimmaks osaks sujuu ihan ok. Mut ei muutakun hotelliin tai laivalle, voi kun olisin itsekin aikaisemmin tajunnut/pystynyt. Levännyt äiti on kyllä sen uhrauksen arvoinen.
VastaaPoistaVarmaan jossakin tosi väsyneessä asennossa;)
PoistaNoihan se on, mutta tiedän niitäkin, joiden iskän perään huudetaan vaikka mies onkin päivät pitkät töissä. Pitää varmaan vaan ruveta enemmän tyrkyttämään sitä iskää joka rakoon. Tyty varsinkin ei kelpuuttaisi kuin mua, on jatkunut jo vuoden. Ruune taas on onneksi nyt muutamia kertoja rauhoittunut kun Tee käy paijaamassa jos heräilee illalla nukkumaanmenon jälkeen.
Nyt pitäisi varmaan ajatella, että parin vuoden jälkeen tilanne on ihan toinen. Mutta ei jaksa :)
Kevätväsymystä täälläkin! Olen ihan kypsä tähän arjen pyöritykseen ja jatkuvaan siivoamiseen. Aina pitää tehdä jotain ja aika ei meinaa riittää kaikkeen. Omaa aikaa kaipaan ja aikaa olla kotona joskus ilman lapsia!
VastaaPoistaHaaveilen kanssa siitä, ettei tarvitsisi itse lähteä mihinkään! Kun tuo mies nappaisi mukelot mukaansa ja lähtisi yöksi johonkin. Tässä tilanteessa olisi aika ihanaa että ne isovanhemmat asuisi lähellä kenen luokse voisi muut painua yöksi.
PoistaJoten itse se olisi vain lähdettävä jos pienen hengähdystauon haluaisi. Nyt tuntuu että se parituntinen minkä aamulla saa vkonloppuisin nukkua ehkä pidempään on kuin kärpäsen kakka. Pitäisi päästä olemaan niin, ettei olisi mitään "vaaraa", että kohta joku tulee koputtamaan makkarin ovea tai olkkarista ei kaiken mellakan keskeltä kuulu sähinää "olkaa hiljaa, äiti nukkuu!!!"
Meillä kuuluu myös tuota äiti, äiti- huutoa. MUTTA mies on ottanut asiakseen iltaisin sanoa, että nyt sen hoitaa isi, äiti saa levätä eikä ipanoiden auta siinä paljoo huudella enää äitiä. ;)
VastaaPoista:D
PoistaTäällä kyllä sama juttu sen puoleen, että Tee kyllä tekee vaikka sitä äitiä huudetaankin. Olisi vaan ihan hauska, että joskus homma etenisi suht kivuttomasti alusta lähtien, eikä tarvitsisi kuunnella sitä jumalatonta karjumista hampaiden pesun aikaan. Mutta kyllä se siitä! :)