"Kun kaikki menee päin mäntyä... paista pannukakku!" (Tai puhu.)

Toissa iltana täällä puhdistettiin ilmaa. Parin kuukauden välein se tulee kun huomaa, että nyt olisi taas aika tehdä asialle jotakin ennenkuin ollaan siinä pisteessä, että savu nousee pahasti korvista.

Tässä parisuhteessa ne ärsytystä aiheuttavat asiat ovat vuodesta toiseen samat: siisteys, kotityöt, ajankäyttö ja seksi. Kuinkas muuten.

Onko se sitten tämän ajan aikaansaannos vai mikä, mutta itse riitelyiksi näitä puhdistuksia ei enää oikein voi sanoa. Ei nimittäin jaksa. Sen verran on pakko jaksaa, että suu täytyy avata kun tuntuu siltä, että junnataan samoissa kaavoissa ja ei ole tyytyväinen. Mutta sitten kun täytyy keskustella, ei siinä enää paljon ärripäät lentele tai itkuraivareita vedellä. Enemmän siihen tyyliin, että molemmat söpöttää vuorotellen mikä mättää ja lopuksi molemmat lupaavat petrata.

Kyllä aina onneksi huomaa, että jotakin vähän muuttuu. Jos otetaan neljä askelta eteenpäin ja taakse mennään kolme, on se kuitenkin edistystä.

Joten tuolla suhteella laskemalla meillä pitäisi olla ongelmaton parisuhde jossakin vaiheessa!

Vaikka sanotaan, että äiti-tytär-suhde on vaikea(vaikein), kyllä parisuhdekin kaikesta rakastavuudesta huolimatta voi keikkua siellä listahuipulla. Ihmekkö tuo kun laitetaan kaksi eriluonteista, taustoiltaan erilaista ja mielenkiinnon kohteiltaan erilaista ihmistä asumaan samaan asuntoon, lisääntymään ja elämään yhdessä. Joten mikä ihme se sitten on, mikä saa aina yrittämään ja yrittämään parempaa?

Meillä se taitaa olla samanlaiset arvot ja monessa asiassa pohjimmiltaan sama ajattelutapa. Maalaisjärki, huumori, hyvä seksi. Kaikista verenpainetta nostavista väittelyistä kumpuava kiihko kun tajuaa kuinka hemmetin ärsyttävä toinen voi olla ja samalla niin mahtava. Köyhät puujalkavitsit jolle ei naura kuin kertoja itse. Se, kun olet juuri käymässä nukkumaan ja toinen tulee miettimään työkuvioita ääneen viereesi. Tai muisto siitä keskustelusta autossa lasten kanssa, jossa puhuttiin miksi jotkut vanhemmat asuvat erillään ja oma tokaisut miettiville lapsille "...mutta äiti ja isi on aina yhdessä."

Sillä "aina yhdessä" oli mielessä nelisen vuotta sitten kun kuuntelimme laamannin sanoja. Vaikka avioliitto itsessään ei ole mikään määrite eliniän kestävälle liitolle, nämä silloin lausutut sanat kolahtavat vieläkin:

Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin....Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.