Pääsiäisen "varpusjuhlat"

Pääsiäinen on mennyt itselläni vellovan vatsan, oksentamisen ja varpusparvien puitteissa. Voiko radikaali ruokavalionmuutos saada elimistön näin sekaisin?

Huhtikuun puolessa välissä päätin tiputella loppuja raskauskiloja. Kun muutenkin oma ruokavalio on ollut vain parempaan päin, ei tarvinnut kuin pientä hienosäätöä ja ystävälle raportoidut sapuskoinnit, joka sitten tarpeen vaatiessa kommentoi mitä muutoksia tulisi tehdä.

Sokerit jäi entisestään vähemmälle, kasviksia, vähärasvaisia maitotuotteita, hedelmiä, palkokasveja, lihaa rajoitetusti. Täysjyväleipää silloin tällöin.

Tuolla olenkin saanut omaa oloa paremmaksi ja kilotkin ovat tippuneet kiitettävää vauhtia. Luulin Ruunen jo lopettelevan imetystä, mutta poika päättikin pienen taukoilun jälkeen toisin ja nykyään taas syödään päivisin muutaman kerran ja öisin kolmisen kertaa. Itse imetys ei ole kyllä kilon kiloa tiputtanut itseltäni. Niin kuin ei aiemminkaan. Päinvastoin, tuntuu kuin elimistö pitäisi kynsin ja hampain kiinni kaikesta ravinnosta. Sitten kun imetys loppuu, tilanne on ihan toinen.

Kun aiemmin saatoin pitää puntaria olon mittarina, nykyään kuuntelen enemmän omaa kehoa. On ihana mahtua vanhoihin vaatteisiin, mutta yhtä ihana on huomata se ero, mitä hyvä ruoka ja ei-niin-hyvä-ruoka tekee. Myös  parisen kertaa viikossa kunnon vaunulenkki ja siihen päälle kolmisen kertaa lihaskuntotreeni kotona ovat tulleet jo tutuiksi tavoiksi ja niitä kaipaa jos jää väliin.

Ja nyt tulokset huomaa. Kun viitisen vuotta ja kymmenen kiloa sitten olin laihaläski, olo on nyt parempi ja Teenkin kommentti "sulle on tullu hyvä beba" on kuin hunajaa korville.

Joten kun pääsiäisenä hurruttelimme isovanhemmille patojen ja herkkujen äärelle, taisi vatsani tehdä stopin kun tarjolla olikin kaikkea muuta kuin mitä kotona oli tottunut; Lammasta neljän pihvin verran, kermassa höystettyä perunalaatikkoa, viiniä, porkkanakakkua ja juustokakkua.

Ensin närästi ja yöllä alkoi vellominen ja muiruaminen. Päivä meni maatessa, lounaalla sain alas vähän kasviksia, päivällisellä muutaman lihapullan.

Kotimatka oli oksennuksen pidättämistä, järkyttävien kananmunalta maistuvien ja haisevien röyhtäyksien vastaanottamista ja sisään hengittelyä. Ihan vain sen takia miten pahalta nuo röyhtäykset haisivat ja maistuivat.

Kotona lensi varpusparvet alituiseen vaikka en mitään syönyt ja seuraavana aamuna oksensin. Jälkikäteen ajateltuna vihdoin. Oksensin nimittäin 20 tuntia aiemmin syömät kasvikset kokonaisina ja 15 tuntia aiemmin syömäni lihapullat? Siis mitä ihmettä?! Järkyttävän pahanhajuiset röyhtäilyt loppui siihen ja vaikka kaikesta paastoamisesta huolimatta olo oli sangen vetämätön (onneksi oli loma ja Tee kotona!), rupesi se kuitenkin paranemaan.

Nyt jälkikäteen jäin miettimään, että voiko tuo iso määrä lihaa ja sokeria tehdä tuon?

Joka tapauksessa, lihaa en sisääni ahda vähään aikaan. Enkä kyllä juustokakkuakaan. Pelkkä ajatus saa kylmät väreet kulkemaan pitkin käsiä.

Sellainen pääsiäinen täällä. Onneksi on vielä huominen jäljellä. Toivottavasti olen jo sen verran tolkuissani silloin, että päästään vaikka vähän ulkoilemaan. Tämä päivä kun meni nukkuessa, muun perheen nauttiessa +17 asteista auringossa!