sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Kohtaamisia

Vanhus käveli oikealle pahasti kallellaan, samalla uskollista koiraansa taluttaen.
-Tämä on ihan kamalaa. Voitko sinä sanoa, olenko minä yhtään suoremmassa jos teen näin? (Hento taivutus vasemmalle.)
-No et kyllä kovin paljon suoremmassa.

Siitä alkoi viidentoista minuutin keskustelutuokio. Vaikka olen naisen nähnyt tutuilla nurkilla viimeisen viiden vuoden aikana usein, nyt ensimmäistä kertaa vaihdoimme useamman kuin muutaman lauseen.

Selvisi vuosia kestänyt syöpä, pelko sen leviämisestä, kovat kivut, kuin myös se, kuinka oli tullut maailmaan kaksosena pylly edeltä. Aina niin hyväntuulinen ja pirteä, mutta nyt väsynyt kipuihinsa.

---------------------------------------------------------

Lasten kanssa kaupalle. Kauppa oli kiinni. Suunnattiin päiväkodin pihalle leikkimään. Ihanan rauhallinen sunnuntaiaamu.

Paikalla oli äiti lapsineen. Olimme tavanneet puistossa muutaman kerran juuri kuluneella viikolla, pari sanaa vaihdettu. Etsin turhaa valtavaa kumparetta. Luulin jo kuvittelleeni omiani.

-Miten mä muistelin, että sä oot raskaana?
-Joo, olin.

Hölmönä katselin ympärilleni, ihan kuin vauva olisi jostain voinut putkahtaa esille. Päässä ehti käydä monta kauhuskenaariota. Lopulta uskaltauduin kysymään menikö kaikki hyvin.

Selvisi, että vauva oli syntynyt paria päivää aikaisemmin. Jäin ihan pöllämystyneeksi. Äsken oli vasta maha, nyt jo vauva. Niin nopeastiko kaikki tapahtui omallakin kohdalla, eikä kuin hidastetussa filmissä?

------------------------------

Kävelin hyvällä mielellä salille päin. Aurinko paistoi ja olo oli kevyt.

Vastaan käveli keski-ikäinen mies, farkut puolitangossa roikkuen, hyvällä mielellä näytti hänkin olevan.

-Sulla on aika hyvännäköiset pohkeet!

Kiitin. Jalkaprässi tuntui kevyeltä kommentin jälkeen.

-----------------------------------

Ulkomaalaiset naapurimme, joiden kanssa olimme olleet samaan aikaan käynnistyksessä, tulivat pihalle vauvansa kanssa. Muutamia pieniä keskusteluja lukuunottamatta emme olleet sen enempää jutelleet.

Selvisi, että olimme asuneet 200 kilometrin päässä samalla paikkakunnalla aiemmin. Mies oli ollut samassa koulussa kuin Tee ja vieraillut usein pienemmällä paikkakunnalla mistä Tee oli lähtöisin.

Olimme olleet samaan aikaan miehen kotimaassa, minä lomalla, mies matkojen järjestäjänä. Olin ostanut matkan, joita mies myi.

Tuntui hassulta. Molemmat kotoisin kaukaa toisistaan, mutta monia yhteisiä paikkoja.

----------------------------------------

Viikko on mennyt vilskeessä. Ystävät olivat useamman yön kylässä, olemme käyneet Lintsillä ja ratikkamuseossa, olemme Teen kanssa olleet ilmiriidoissa, olen käynyt useamman kerran salilla, olemme viettäneet aikaa kavereiden ja sukulaisten kanssa, hölläilty rantsussa, ostettu 10 melonia mielenhäiriössä, saatu Tytyn kummi miehineen ennakoiville syntymäpäiville ja saatu, jollei nyt maailmanrauha niin jonkinlainen rauha parisuhteeseen. Illalla uni on tullut pyytelemättä.

Vanhojen raitiovaunujen taikaa Töölönkatu viisiykkösessä.

Hiekansyömisvaimennin toimii hetkittäin.

Pojissa ihastusta herättänyt sydän.



Hattara kuin pieni mies.









4 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia. Ja kauniita kohtaamisia ihmisten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kesä lie vai mikä, kun tuntuu, että ihan uusia tuttavuuksia putkahtelee sieltä ja täältä. Kiva juttu vain!

      Poista
  2. Voisimpa itsekkin toteuttaa tämmöisen postuksen "kohtaamisista." Onkohan se tämä kesä, (?) mutta musta tuntuu, että ihmiset on oikeasti jotenkin seurallisempia ja kohteliaampia. Tuntemattomat hymyilee ja saattavat vaihtaa muutaman sanan ohikulkien. Yleensä silloin, kun olen pojan kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmaan on tämä kesä. Kun ei ole hautautunut niiden toppapukujen alle, tuntuu kuin olisi helpompi kohdata ihminen. Kai se on ne untuvat siinä välissä mitkä talvella jarruttaa ;)

      Poista