tiistai 4. maaliskuuta 2014

Arjen ottoja

Itseäni on aina kummastuttanut rikospoliisisarjat, joissa epäilyiltä kysytään "missä olit lokakuun kolmastoista päivä viime vuonna?" Sarjoissa kun epäillyt osaavat lähes tarkalleen antaa vastauksen tuohon.

Minä en yleensä muista edes mitä tein eilen. Saati viime viikolla. Kavereiden kanssa tavatessa kysymykseen "mitä ootte puuhaillut?" ei oikein osaa sanoa mitään. Jollei nyt sitten jotakin maata mullistavaa ole tapahtunut (kotona ollessa viikon yrjötauti jo luetaan tähän kategoriaan).

Mutta onneksi tulee räpsittyä kuvia. Niitä selaillessa voi palautella halutessaan mieliin sitä, mitä tehtiin eilen tai toissa päivänä (viimeinen kuva on piirtynyt verkkokalvoilleni. Muistan varmasti vielä vanhana kiikkutuolissa millainen oli huhtikuun alku vuonna 2013...)


Takkutukka aikaisella lounaalla.

Tein sunnuntaina isot ruokaostokset. Ei tarvitse miettiä mitä tekee seuraavaksi ruoan loputtua kun se lukee seinällä ja tarvikkeet löytyy kaapista.


Kevätsiivousta. Sitä varten ostin läjän laatikoita. Nyt on kaapit ojennuksessa ja turhasta roinasta luovuttu.

Kesken.

Pinaattia, mutsikkaa, omenaa, jogurttia. Lapset tykkää.

Seurakunnan kerhon askarteluja.

Jäbsikkää ei nykyään pääse enää karkuun.


Yksi oppi kuorimaan...

...toinen karjunnan ja turhautumisen kautta ajamaan pyörällä apupyörien kanssa...
...ja kolmas taputtamaan. Mikä on tosiaan niin hauskaa, että sitä varten herätään uuteen aamuun 4.30 läpsyttelemään käsiä.-_-

Tästä syntyi...

...tämä. Edelleen, kun lapset kysyvät "äiti, mikä on sun lempiluoka?" vastaan "tortillat!".

"Luunepeli"


Hiekkalaatikkokausi avattu! Ihanan aikainen kevät, viime vuonna neljäs huhtikuuta näytti nimittäin hiekkalaatikko tältä:


4 kommenttia:

  1. Hei! Kivan tuntuinen blogi sinulla, hyvin samankaltaisia ajtuksia kuin itsellänikin. Liityin lukijaksi. Tervetuloa kurkkaamaan myös minun blogiin: http://elisanmatkassa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luulin jo kommentoineeni tätä, mutta joko on hävinnyt tai sitten kuvittelen omiani...
      Kävinkin jo kurkkimassa ja kivalta vaikutti sielläkin. Kunhan saan jonkun kunnon välin niin tulen lukemaan paremmin:)

      Poista
  2. Eilen kommentoin, mutta hävis jonnekin... Ihania pieniä kuvia, just niitä hetkiä, joista se arki koostuu :)
    Mä just luin tuon Ja vuoret kaikuivat. Oli kevyempi kuin kaksi aiempaa Hosseinin kirjaa, mutta tykkään lukea kulttuurista, josta ei ole omakohtaisia kokemuksia. Ehkä sitä taas hetken arvostaa enemmän tätä omaa turvallista pientä arkea.
    -Kaarina-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen lukenut myös molemmat aiemmat, Leijapojan vain muistan tarinana, toista en. Mutta on tosiaan kevyempi, ainakin kuin Leijapoika.

      Itsekin tykkään lukea muista kulttuureista ja varsinkin omaelämänkertoja. Aavikkokukka oli ihan huikea. Zana Muhsenin kirjat ja moni muu. Jotkut on aika ahdistavia, mutta tämä (edelleen) keskeneräinen ei tosiaan herätä samanlaisia tuntemuksia. Ihan mukava lukea välillä vähän kevyempääkin vaikka samankaltaisuuksia löytyykin.

      Poista