Kevät mielen reissu

Yhdistän kevätmasennukseni nykyään johonkin matkaan. Viime vuonna se hiipi salakavalasti Rooman matkan aikana ja paheni huippuunsa Tallinnassa. Vuotta aiemmin kärvistelin paskan oloni kanssa Tukholmassa ja kotiintulo oli musertavaa.

Siksi en ollut alkuunkaan innostunut kun Tee ehdotti, että hänen vapaillaan lähdettäisiin joko Tukholmaan tai Tallinnaan. Kurkkua rupesi heti kuristamaan kun muistin ne olotilat mitkä yhdistän kevääseen ja matkustamiseen. Ja varsinkin näihin kahteen paikkaan.

Lopulta varattiin risteily Tukholmaan kun edullisesti sai. Veikka ei mukaan halunnut, vaan vein hänet maalle kummilleen ja siitä pojan oli tarkoitus mennä mummille kilometrin päähän parin yön jälkeen.

Matka menikin ihan hyvin. Silja Line yllätti varsin iloisesti; ei örveltäjiä (saattoi myös johtua siitä, että olimme hytissä jo puoli 7 ekana iltana), lapsille paljon mieluisaa ohjelmaa, leikkihuone joka ei ollut kuin villiviidakko, ruoka oli varsin makoisaa ja hytti mukava ikkunoineen ostoskadulle ja parisänkyineen. Puhumattakaan keväisestä Tukholmasta ja tunnelmallisesta Skansenista.

Koko ajan oli vähän pelko persiissä, alkaakohan se paha olo. Paluumatkalla alkoikin se kalvava jäystäminen takaraivossa, esiin rupesi hiipimään tuttuja ajatuksia ja tunteita, vaikka niitä yritti työntää takavasemmalle. Mutta niin kuin aiemminkin olen sanonut, helpottaa kun tietää että se kyllä häviää. Ja tämä kaikki johtuu vain todennäköisesti siitä, että yhdistän pahimman oloni tuohon keväiseen reissuun ja tunteet tulevat sitä kautta.

Päätinkin, etten anna niiden ikävien ajatusten ja tunteiden vallata mieltäni. Keskityn iloisiin asioihin ja mielenrauhaa tuottaviin asioihin. Onneksi Tee on niin ihana, että hän näkee melkein heti että itselläni on joku huonosti. Ja kun asioista on puhuttu jo aiemmin, ei tarvitse enää kertoa sen ihmeemmin omista tuntemuksista. Toinen osaa tarjota tukeansa jo muutamasta sanasta.

"Henkiset kärsimykset eivät katoa itsestään; ne eivät yksinkertaisesti häviä ajan mittaan. Ne päättyvät vasta sitten, kun ihminen yrittää tietoisesti heikentää niitä, vähentää niiden voimaa ja lopulta poistaa ne kokonaan."

-Dalai Lama-

"Minä haluan nukkumaan!" kuului puoli seitsemän ekana iltana. Joten varsin rauhallinen lauantairisteily meillä!

Tirsat ja kahvitauko.

Tähtien joukossa.

Keväinen Tukholma!

1920-luvun talo.

Kiehtovat vanhat rakennukset ja esineet.

Täällä käydessä muistui mieleen Tampereen museokortteli. Täytyykin taas käydä kun sinne suuntaan ehtii.

Ruokatauko.

Vanha koulu.

Jotenkin näistä kaniaitauksen kupoleista tuli teletappimaa mieleen.

Skansenin lempparieläin.

Nälkä tulee kun tätä katsoo.

Toisena iltana jaksettiin olla kahdeksaan osallistumalla Muumin ja Pikku Myyn ohjelmanumeroihin.