sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen "varpusjuhlat"

Pääsiäinen on mennyt itselläni vellovan vatsan, oksentamisen ja varpusparvien puitteissa. Voiko radikaali ruokavalionmuutos saada elimistön näin sekaisin?

Huhtikuun puolessa välissä päätin tiputella loppuja raskauskiloja. Kun muutenkin oma ruokavalio on ollut vain parempaan päin, ei tarvinnut kuin pientä hienosäätöä ja ystävälle raportoidut sapuskoinnit, joka sitten tarpeen vaatiessa kommentoi mitä muutoksia tulisi tehdä.

Sokerit jäi entisestään vähemmälle, kasviksia, vähärasvaisia maitotuotteita, hedelmiä, palkokasveja, lihaa rajoitetusti. Täysjyväleipää silloin tällöin.

Tuolla olenkin saanut omaa oloa paremmaksi ja kilotkin ovat tippuneet kiitettävää vauhtia. Luulin Ruunen jo lopettelevan imetystä, mutta poika päättikin pienen taukoilun jälkeen toisin ja nykyään taas syödään päivisin muutaman kerran ja öisin kolmisen kertaa. Itse imetys ei ole kyllä kilon kiloa tiputtanut itseltäni. Niin kuin ei aiemminkaan. Päinvastoin, tuntuu kuin elimistö pitäisi kynsin ja hampain kiinni kaikesta ravinnosta. Sitten kun imetys loppuu, tilanne on ihan toinen.

Kun aiemmin saatoin pitää puntaria olon mittarina, nykyään kuuntelen enemmän omaa kehoa. On ihana mahtua vanhoihin vaatteisiin, mutta yhtä ihana on huomata se ero, mitä hyvä ruoka ja ei-niin-hyvä-ruoka tekee. Myös  parisen kertaa viikossa kunnon vaunulenkki ja siihen päälle kolmisen kertaa lihaskuntotreeni kotona ovat tulleet jo tutuiksi tavoiksi ja niitä kaipaa jos jää väliin.

Ja nyt tulokset huomaa. Kun viitisen vuotta ja kymmenen kiloa sitten olin laihaläski, olo on nyt parempi ja Teenkin kommentti "sulle on tullu hyvä beba" on kuin hunajaa korville.

Joten kun pääsiäisenä hurruttelimme isovanhemmille patojen ja herkkujen äärelle, taisi vatsani tehdä stopin kun tarjolla olikin kaikkea muuta kuin mitä kotona oli tottunut; Lammasta neljän pihvin verran, kermassa höystettyä perunalaatikkoa, viiniä, porkkanakakkua ja juustokakkua.

Ensin närästi ja yöllä alkoi vellominen ja muiruaminen. Päivä meni maatessa, lounaalla sain alas vähän kasviksia, päivällisellä muutaman lihapullan.

Kotimatka oli oksennuksen pidättämistä, järkyttävien kananmunalta maistuvien ja haisevien röyhtäyksien vastaanottamista ja sisään hengittelyä. Ihan vain sen takia miten pahalta nuo röyhtäykset haisivat ja maistuivat.

Kotona lensi varpusparvet alituiseen vaikka en mitään syönyt ja seuraavana aamuna oksensin. Jälkikäteen ajateltuna vihdoin. Oksensin nimittäin 20 tuntia aiemmin syömät kasvikset kokonaisina ja 15 tuntia aiemmin syömäni lihapullat? Siis mitä ihmettä?! Järkyttävän pahanhajuiset röyhtäilyt loppui siihen ja vaikka kaikesta paastoamisesta huolimatta olo oli sangen vetämätön (onneksi oli loma ja Tee kotona!), rupesi se kuitenkin paranemaan.

Nyt jälkikäteen jäin miettimään, että voiko tuo iso määrä lihaa ja sokeria tehdä tuon?

Joka tapauksessa, lihaa en sisääni ahda vähään aikaan. Enkä kyllä juustokakkuakaan. Pelkkä ajatus saa kylmät väreet kulkemaan pitkin käsiä.

Sellainen pääsiäinen täällä. Onneksi on vielä huominen jäljellä. Toivottavasti olen jo sen verran tolkuissani silloin, että päästään vaikka vähän ulkoilemaan. Tämä päivä kun meni nukkuessa, muun perheen nauttiessa +17 asteista auringossa!

10 kommenttia:

  1. No siellä on ollut tympeä pääsiäinen. Toivottavasti tervehdyt pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on päässyt jo nauttimaan hyvistä keleistä. Eli ei se pääsiäinen ihan penkin alle mennyt :)

      Poista
  2. Kuullostaa hyvälle tuo ruokavalio. Voi kun itsekin pystyisi samaan, oon vaan niin riippuvainen sokerista :(

    Jos ootte ens vloppuna täällä päin niin tulkaa Noan synttäreille, vietetään sunnuntaina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kyllä taas stoppi tuon pahan olon jälkeen. Pelkkä ajatus tosiaan jostakin makeasta saa puistatuksen aikaiseksi. Ihan hyvä että tuli viimeiseksi vedettyä sitä kakkua;)

      Oltiin tulossa, mutta porukat tuleekin vissiin maanantaina tänne ja ottavat Veikan mukaan maalle. Veikka on varmaan vapun yli maalla, mites se seuraava vl jos tultaisiin silloin, siis vapun jälkeen?

      Poista
  3. Äh, tylsän kuuloinen pääsiäinen, siis voinnin puolesta!
    Vitsit miten mainio tuo sun nykyinen ruokavalio, kun itselläkin olisi itsekuria samaan. Vaikka siis pääasiassa "terveellisesti" syödäänkin, alusta asti tsetehtyä, silti itsllä niin tiukassa tuo höttöhiilaririippuvuus! Vaikka tiedostankin sen haitallisuuden, niin ei vaan voimat riitä kieltäytymiseen :/
    Niin ja tosiaan kasvissyönnin ja tervvellisen jälkeen lihat ja maitotuotteet plus turhat hiilarit voi aiheuttaa huonoa vointia. Kuitenkin tuo pahoinvointi ja velttous kuulostaa ihan perus vatsataudille, sitä on paljon liikkeellä. Toivottavasti muu perhe säästyy pöpöltä!
    Ihanat pääsiäisilmat tosiaan, koitahan päästä myös nauttimaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin vaan veikkaan tuota ruokaa... mulla on ollut viimeisen 4 vuoden aikana ehkä 4 vatsatautia ja kolme niistä juuri tuolla mummolassa :D Ja muut taas on säästyneet. Mutta ei syyllä väliä, pääasia että on ohi :)

      Kannattaa muuten katsoa tämä http://areena.yle.fi/tv/2153119 jos kiinnostaa. En ihmetellyt tuon jälkeen yhtään, että Tee simahtelee iltaisin kun nykäisee kevyesti 360 sokeripalan verran karkkia parhaimmillaan napaansa :D Oli aika silmiä avaava dokkaripätkä.

      Poista
    2. Heh, no aika osuvasti kyllä nuo "mummolan vatsataudit" . Täytyypä katsoa tuo dokkari! Niin ja siis ongelma kun ei ole epätietoisuus, todella tiedostan sokerin "myrkyllisyyden" ja haitat, se on vaan varsinkin omalla kohdalla jotenkin niin vaikea luopua. Muun perheen syötän hyvin (ja siis syön itsekin hyvin), lapsilta puuttuu arjessa turhat sokerit, oma riippuvuus vaan on niin suuri. Saimia odottaessa kun puhkesi tuo radi, sain pidettyä sokeut ja hiilarit poissa, koska vastuu oli jonkun muunkin terveydestä ja hyvinvoinnista. No oikeastihan se on vaan omassa päässä, pitää tehdä se päätös!

      Poista
    3. Mutta pitäähän jokaisella olla joku pahe/riippuvuus! Ja sokeri on kyllä todennäköisesti pienempi paha kuin viina, tupakka, huumeet... mitä näitä nyt onkaan. Mulla se on aspartaami; himoitsen pepsimaxia ja se koukuttaa kyllä tosi helposti. Eikä se aspartaami tosiaankaan ole mikään terveyspommi...

      Poista
  4. Heh, no mä oon kanssa miettinyt noita riippuvuuksia ja niin kauheeta kuin se onkin niin sokeri kyllä oikeesti kilpailee vaarallisuudessaan alkoholin ja tupakan kanssa, seuraamukset vaan ei ole niin selkeästi johdettavissa sokerin syyksi kuin muiden kanssa. Mutta joo, jos nyt saisi tsempattua ja edesvähennettyä tuota turhuutta :)
    Mulla taas makeutusaineet on ehdoton nounou, jos juon joskus limua, niin otan kaikkien niiden sokeripalojenkin uhalla sen sokerilla makeutetun version, mutta ymmärrän kyllä tuon laittijuomien houkutuksen myös, ilman sokereita jotain makeaa. Ja siis onhan pepsimax ihan älyttömän hyvää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä just eilen mietin tätä meidän "sokerikeskustelua" kun katsoin prisma studion ohjelman aiheesta. Siinä olisikohan ollut sisätautien lääkäri tms. kertoi, että sokeria ei voi rinnastaa samalla tavalla riippuvuudeksi kuin esim. huumeita tai alkoholia, koska ei kuulemma hänen mukaan ole riippuvuutta aiheuttava.
      Mutta kyllähän sillä omat haittansa on ja ei varmaankaan samalla tavalla pystytä osoittamaan, että jokin sairaus johtuisi samalla tavalla sokerista kuin esim. alkoholista.
      Mä mietin joka kauppareissulla, että ostanko pepsimaxia. Onneksi yleensä pääsen kaupasta ulos ilman, mutta välillä sorrun. Ja silloin kyllä nautin tuosta "aivoihin tulee reikiä aspartaamista"- juomasta :)!

      Poista