sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Viikonloppu

Saatiin jokunen aika sitten kutsu tupareille. Edelliset olivat menneet itseltäni sivusuun, joten kuulosti ihan hauskalta lähteä Teen kanssa vihdoin kahdestaan ulos juhlimaan.

Mummi kutsuttiin lapsenvahdiksi jo hyvissä ajoin. Vähän silti kieltämättä jännitti eilen illalla jättää mummi koko konkkaronkan kanssa. Thaimaassahan Teen kanssa päästiin muutamia kertoja ulos illalla syömään mummin vahtiessa lapsia. Reissut olivat kuitenkin reilun tunnin mittaisia ja lapset oli aina jo laitettu nukkumaan.

Joten kaiken piti olla kunnossa, kunnes pääsimme juhliin. Suurin osa porukasta oli ollut juhlissa jo nelisen tuntia ennen kuin me pääsimme rantautumaan paikalle. Oluen ja boolilasillisen, lohisalaatin, mokkapalojen jälkeen kun muut rupesivat suunnittelemaan lähtöä keskustan baareihin, itseä ei kiinnostanut mikään muu kuin omaan kotiin meneminen.

Oli vain pakko todeta, että se aika taitaa olla kohdallani (ainakin hetkeksi) ohitse, että jaksaisin lähteä jonottamaan, maksamaan maltaita sisäänpääsystä, tanssimaan ahtaalla tanssilattialla ja arvailemaan mitä kaveri puhuu kaiken metelin keskellä.

Kotona oli kaikki mennyt hyvin. Ruune oli kerran herännyt ja nukkui tyytyväisenä mummin kainalossa kotiutuessamme puolen yön aikaan. Yllättynyt mummi ihmetteli mitä ihmettä teimme siihen aikaan kotona, mutta tokaisi sitten, että "saattepahan kunnon yöunet."

Aamulla lähdettiin Teen kanssa hakemaan autoa ja väsyneitä, kuuteen asti valvonneita naamoja katsellessa pystyi vain toteamaan, että onneksi se oma peti veti pidemmän korren.

Ehkä sitten kun tuon nuorimmainen kasvaa sen verran, että iltaa voi lähteä istumaan ilman jännitysmomenttia pikkuisen pärjäämisestä hoitajan kanssa, voisi ajatella asiaa uusiksi. Siihen asti taidan jatkaa tyytyväisenä tätä kotihiiren eloa.


Ulkoilemassa lauantaina.

Mummi: parasta leikkiseuraa.

Ystävien kanssa.


Tyty ja Tallink.



2 kommenttia:

  1. Minuakaan ei kiinnosta yhtään baarit. Ei ole oikeastaan koskaan. Muutamia kertoja olen käynyt ennen lapsia ja tuntuu että se riittää. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia, voisi joskus ajatella käyvänsä. Mutta itsekin olen sellainen kotihiiri ettei tosikaan.
    Ihanaa että saitte luotettavan hoitajan. Lapset varmasti onnellisia (ja mummo myös).
    Kauniita kuvia, taas kerran.

    VastaaPoista
  2. Kiitos:)

    Parinkympin tienoilla tuli kyllä käytyä lähes joka viikonloppu ja vielä ennen lapsiakin ehkä kerran kuukaudessa. Mutta nyt paremmalta vaihtoehdolta kuulostaa vaikka ystävien kanssa iltaa istuminen jonkun luona kuin mihinkään lähteminen.

    Aikansa kutakin:)

    VastaaPoista