Näin muistan erään opiskelijakaverin sanoneen viitisentoista vuotta sitten.
Mä olen aina ollut suvun pienitissinen. Kun muut naiset ovat menneet rinnat iloisesti poukkoillen, olen itse saanut ostaa sitä b- kuppia ja pitää kesäisinkin tuubitoppeja ilman rintsikoita.
Hölmönä muistan Teen kanssa naureskelleen rinnoilleni Veikan syntymän jälkeen kun maito nousi. Pamelat. Dollyt. Kannut. Kanisterit. Ne isoimmatkaan valmiiksi hankitut liivit eivät riittäneet.
Vielä Veikkaa imettäessä rupesin odottamaan Tytyä. Joten hajua siitä, millaiseksi tissit muuttuisivat imetysten ja raskauksien jälkeen, sain vasta kun Tyty oli kahdeksan kuukautta.
Rehellisesti sanoen, olin jo kaivannut niitä pieniä ketunkuonoja. En ollut tottunut kantelemaan hunajameloneita etupuskurina; niskaa särki, rintsikat painoi, vaatteet eivät istuneet. Kun olin tottunut siihen "poikatyttö"- lookkiin omien tissien suhteen, räjähtävä etuvarustus ei tehnyt oloa naisellisemmaksi, vain vaivautuneeksi. Ehkä siltä voin kuvitella tuntuvan murrosikää lähestyvältä teini-tytöltä, jonka kuppikoko kasvaa silmissä.
Ja kun Ruunea imettäessä jouduin ostamaan E- kuppia, mietin, että mitenkähän kauan näille on käyttöä imetyksen jälkeen.
Nyt ollaan palattu tähän:
 |
| Lasernännit. |
Nyt lähdetään siis (jälleen) liivikaupoille!
(Ja kenkäkaupoille. Kun tissit pienenee, niin samassa suhteessa jalat näyttävät raskauksien jälkeen kasvavan. Nimim: Kun 41- kokokaan ei menee enää jalkaan.)
Siskot, ollaan ylpeitä rinnoistamme, just the way they are!
Mukava postaus :D Mää oon ollut taas aina vähä "rintava" ja sillon raskauden aikana ja viimeistään maidon noustessa rinnat turposi ihan valtaviksi. Ja se ei ollut musta yhtään kiva. Nyt sen sijaan, kun oon saanut vähän itteeni hoikemmaksi niin rinnatkin on kutistunut niin oon siitä ainoastaan hyvillään. Kaikki vaatteet istuu paremmin eikä napit näytä rintojen kohdalta siltä, et ne sinkoaa siitä millä hetkellä hyvänsä :D Niska-ja hartiasäryt hellittänyt ja olo muutenkin kevyempi. Ehkä ne mulla vähän muistuttaa ajokoirankorvia, mutta mieluummin niitä, kuin meloneita.
VastaaPoistaHuh, voin vain kuvitella jos on ollut jo valmiiksi täytettä! Siinä on Pamelat jääneet kakkoseksi ;)
PoistaOma vaatearsenaali tuntui kyllä vähän ahtaalta, varsinkin rintojen kohdalta imetysaikana. On ihan kiva kun hoikistumisen ja rintojen kutistumisen myötä mahtuu taas.
Ajokoirankorvat on oikein hyvät! :)
Omat rinnat on ihan järkyt, vaikka työnsä ovat tehneet kiitettävästi. Pienistä rinnoista jäi raskauksien jälkeen vaan kuivuneet rusinat joita en voi kovin ylpeänä kantaa..lisäksi ne on vielä eri paria.
VastaaPoistaVähän voisi olla täytettä niin vaatteetkin näyttäisi mukavimmilta!
Ei tuo oma puskurikaan samaa paria ole. Ei ole kauan kun Tee mainitsi asiasta, ihmettelin vain kun ei ollut aiemmin huomannut :)!
PoistaVielä harvakseltaan imetän, joten ketunkuonot voi vielä muuttua rusinoiksi täälläkin. Itseä ei taas haittaa; mitä pienemmät, sen mukavampi kantaa (vaikka ei ole yksi tai kaksi kerta kun muualta olkaimeton mekko on ok, mutta pitoa ei oikein löydy rintojen kohdalta...).