Viikko sitten kävin ekan kerran tuolla uudella kuntosalilla ja sen jälkeen oli tunne, että se täyttyminen on nyt saavutettu.
Viikon aikana olen käynyt viitisen kertaa ja vaikka tänään olin henkisesti aika väsynyt Teen kotiuduttua, olin tuhottoman rentouttavaa ja helpottavaa päästä treenaamaan kunnolla. Ja ehkä asiaan vaikutti sekin, että puolen seiskan aikaan siipan kotiuduttua, oli ihan mukava päästä tuulettamaan aivoja oman pääkopan hiljaisuudessa. Nuorin nimittäin tekemällä tekee hampaita ja on ollut normista poiketen kiukkuinen kuin pieni herhiläinen jättäen päikkäreitään nukkumatta.
Voi kiesus sitä tunnetta kun saat hampaat irvessä mättää menemään! Ja ensimmäistä kertaa olen tajunnut sekasalin hyvät puolet verrattuna naistensaliin; saa aivan rauhassa ähkiä ja puhkia, sihistä ja ähistä siellä äijien öhinöitten keskellä. Naistenpuolella kun pienikin ääntely tuntui lentelevän seinästä seinään hiljaisten tekijöiden keskellä.
Kunnon rääkin päälle kun nauttii puolen tunnin hiljaisesta keskittymisestä venytyksiin silmät kiinni, on sekä mieli ja ruumis tyhjiä. Mikä ihana olotila!
(Kaupassa oli käynyt joku moka, ja möivät tämän näköisiä herkkuja 1,29 puolen kilon rasia. Nappasin neljä mukaan ja kun parin tunnin päästä meni uudestaan, oli hinta jo pompannut yli kolmeen. Saatiin lasten ja kavereiden kanssa tuhottua koko kahden kilon satsi.)
Mulla aina alkaa kuntosali-innostus. Käyn kolme-neljä kertaa viikossa sen viikon ajan ja sitten motivaatio alkaa mennä. Yritän käydä vaunulenkeillä, mutta tämä väsymys houkuttelee mieluummin päikkäreille, jos siihen omaan aikaa tulee mahdollisuus. Väsymyksessä on kans tympeää se roskaruoan himottaminen koko ajan. Zombie olotilassa ei vihannekset paljon maistu. Grrrrr!
VastaaPoistaNyt menet vaan siitä mistä aita on matalin, päikkärit kuulostaa erittäin hyvältä vaihtoehdolta kun on väsynyt! Vauva on vasta niin pieni ja synnytyksestä lyhyt aika, joten jos nyt jos koskaan pitää tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Muu joutaa sitten joskus myöhemmin:)
Poista