Joka tapauksessa, heti ekana päivänä tuli yhteydenotto. Kysyi, olisiko mahdollista, että maksaisivat ja hakisivat viikon päästä. Emmin. Arvasin, että kärryt menisivät aika nopeasti, joten niiden survominen täyteen ahdettuun varastoon ei houkutellut.
Tyyppi kuitenkin itse ehdotti, että maksaisi osan summasta samana päivänä tililleni ja loput kun hakisi. Suostuin lopulta, vaikka vielä vähän epäilytti. Eiköhän ne sinne varastoon sitten mahtuisi. Otin ilmoituksen pois netistä.
Eilen, hakupäivän aamuna olin nettipankissa kun päätin vilkaista onko rahoja tullut kun tyypistä ei ollut kuulunut vielä mitään. Ei näkynyt. Laitoin viestiä, että "Haetko rattaat tänään?" ja jäin mielenkiinnolla odottamaan, mitähän saisin vastaukseksi.
"En saanut laitettua sitä ... euroa viime pe kun meillä menikin aikaa niin kauan hesassa ja ei meillä nyt oo ...euroa antaa. unohdin aikasemmin ilmottaa"
Siis mitä kettua? Unohdin aikasemmin ilmottaa? Hyvä ihminen, ethän sinä edes mitään ilmoittanut, minähän se kysyin!
Pistin sitten heti takaisin myyntiin. Kahdelta tuli soitto, että voisi tulla neljältä katsomaan.
"Okei, tänään neljältä siis?" Varmistin vielä tuo edellinen episodi mielessä.
"Tänään neljältä." Tuli vastaus.
Tuli neljä, puoli viisi. Tee tuli kotiin. Piti lähteä tekemään viikon isot ostokset ja sen jälkeen salille. Laitoin viestiä. Tulossa oli. Kello tuli viisi. Viisitoista yli viisi. "Siis pitikö sen tulla neljältä?" Tee kysyi. Nyökkäsin. Toinen pyöritteli silmiään.
Lopulta tuli, vähän ennen puolta kuutta. Ei anteeksipyyntöä tai mitään selitystä. Onnettomat puolitoista tuntia myöhässä sovitusta. So f....g what?
Onneksi sentään osti ne, sain rahat käteeni ja suunnattua kauppaan.
Jos jotakin positiivista, niin "tällaiset tapaukset" saa iloitsemaan niistä muitakin ajattelevista ihmisistä, joita itsellä ympärillään on!
Mikäs pistää teidän sieraimet koville?
Niin tunnen tuon ketutuksen. Itse seisoin kerran turhaan kahden painavan lastenvaatteita- ja tarvikkeita sisältävän kassin kanssa keskustassa. Ei sitten tämä perhe, joka tarvitsi ja olisi saanut tavarat ihan ilmaiseksi viitsinyt tulla hakemaan tai edes vastata puhelimeen. Välillä vaan mietityttää. Sen jälkeen olen tehnyt ns. hyvät työt Emmauksen kautta.
VastaaPoistaEi selvästikään ole siis ollut tarvetta kamoille. Mutta mitäs sitä ilmoittamaan. Onhan tuo tekstiviestinkin näpyttely nykyaikana tehty niin vaikeaksi.
PoistaIhme porukkaa, ei voi muuta sanoa.
Pitääkin vilkaista tuota Emmausta!
Emmaus on meille ihan ykköspaikka. Se on halvin kirppis minkä olen löytänyt ja vaikka se on pieni sieltä voi tehdä yllättävän hyviä löytöjä kun ihanat ihmiset lahjoittaa sinne kaikenlaista. Me kun usein körötellään bussilla siitä Vallilan Emmauksen ohi, niin pysähdymme siinä tsekkaamassa jutut lasten kanssa ja viemässä samalla omia turhia lahjoituksena pois.
PoistaPitääpä laittaa korvan taakse.
PoistaJust eilen oltiin julkisilla keskustassa. Menee varmaan hetki että tuon revohkan kanssa lähen taas sinne suunnille, mutta pitää yrittää jos jossakin välissä pääsisi yksin käymään tuolla.
Ei hitto mä repesin tolle kuvalle :`D Mun sieraimet saa koville kans tuommoset ihmiset ja edelleen ne törpöt liikenteessä :( Kyllä sitä vaan on sellaisia ihmisiä olemassa jotka eivät osaa aajatella muuta ku itteesä :((( Tyhmää!
VastaaPoista...tai julkisissa. Tuli taas eilen huomattua.
PoistaTietyt tunteet tuntuu eri paikoissa . Nuo oli tuollaisia "sieraimet sihisee"-fiilis, kirjaimellisesti.