Sekametelisoppaa, hyvää päivää!

Mummi soitti torstaina:

"Tuliskohan Veikka huomenna tänne viikonlopun yli?"
"Ne on mummolla ja papalla Teen kanssa. Ei varmaan kyllä vielä huomenna."

Ja kun illalla kotiin rantautui väsyneet, mutta tyytyväiset lapset, kuiskasin Veikalle nukkumaan laittaessa mitä mummi oli soitellut.

"Mutta katsotaan joku muu päivä, kun just vasta tulitte kotiin."
"...Nyt mää kyllä helmostun!"
"...Ai miten niin?"
"No mä haluan mennä mummille!"

Vähän hymyilytti. Aiemmin kun jannu purki turhautumistaan huutoitkulla, nykyään kuulee synkän näköisen pojan suusta "nyt mua kyllä helmostuttaa."

Thaimaassa syötiin hedelmiä leivän päällä. Tämä onkin yksi Veikan suosikkileivistä: Vesimelonia lisukkeeksi.

Lauantaita vietettiin rennosti rannalla Teen lapsuudenystävän ja tämän ystävien kanssa. Ruunen ja Teen pysytellessä rannalla, muut kävivät heittämässä talviturkin meressä. Ei siis voi olla kovin kylmää, sillä yleensä pystyn tekemään tuon vasta heinäkuussa (jos silloinkaan).

Mustikkamaalla.

Perjantaina kun lapset olivat nukkumassa, vanhemmat herkuttelivat. Voisin elää tällaisella ruoalla koko kesän!

Sunnuntaina Teellä oli tiedossa työpäivä kotoa käsin. Joten kun oltiin sovittu, että lapset menevät mummille maanantaina, hyppäsinkin sunnuntaiaamuna lasten kanssa autoon ja huristeltiin parin tunnin matkan päähän.  Siellä mummi, vaari, eno, täti ja isotäti odottivat pieniä vieraita.

Mummin kirppikseltä tein paitalöydön ja mukaan sain kasan grillattavaa. Veikka ja yökyläilyn makuun päässyt Tytykin jäivät rennosti vaarin kainaloon löhöilemään jälkeeni. Vielä lähtiessä toitotin Tytylle, että jos tulee kamala ikävä, voi soittaa kotiin ja äiti hakee aiemmin. Saa nähdä tuleeko se ikävä ensin äidille vai tyttärelle.

Muistatteko vielä nämä tyypit...?

Mummin kirppikselle päätyi omat matkaopukset(kin).

 
Illansuussa lähdettiin Teen kanssa Itikseen Ruunen kera. Tuollaisina harvoina hetkinä kun on vain se nuorin mukana, sitä ikäänkuin palaa sinne aikaan kun oli vain yksi lapsi. Palaa menneisyyteen ja tuntuu, että sitä nuortuu sen neljä vuotta ja ajatuksetkin ovat sen mukaisia. Kun ei ole kuin yksi peräänkatsottava, jää tilaa muullekin. Tai ehkä se on se kesä tai mielialalääkkeen lopetus (joka aiheuttaa siis haluttomuutta), mutta sitä toista katsoo enemmän sillä silmällä.

Päikyt.

Kävin jo muutama päivä sitten hypistelemässä Top Sportista mekkoa. Oli vain niin saakelin kallis omasta mielestäni, vaikka alennus tulikin. Nyt sen kuitenkin hain Teenkin kehuttua miten hyvältä näytti. Lopuksi vielä käytiin syömässä, Ruunen flirttaillessa naapuripöydän vuoden ikäisen kanssa.

Vaikka oli ollut pitkä päivä, Teen laittaessa Ruunea nukkumaan, painuin salille. Ehkä vikatikki. Kuuma kuin kamiinassa ja tehot minimissä. Silti mieli vaati rutistusta ja kotiin mennessä tuntui kuin olisi kävellyt pumpulissa.

Liian vähän nestettä tai suolaa, mutta kotona oli otettava lepoa lattialla ennen suihkuunmenoa. Olisin voinut nukahtaa siihen paikkaan kuolan valuessa pitkin poskia. Suolapähkinät ja nestetankkaus onneksi auttoivat hetken päästä.

Aiemmin kyselin salilla kunnon vatsatreeniä. Tuolla on muutama laite, mutta ne ovat jotenkin "tehottomia" vaikka pitäjä näyttikin kuinka ne toimii. Oma virheeni oli ollut, että kun olin mättänyt liikaa painoa, liike kärsi, mutta vähemmällä painolla ei taas tuntunut missään.

Sainkin hyvän vinkin: Lattialle selälleen, käsillä puolapuista tms. kiinni ja heitetään jalat lattialta pään yli.

Nyt sitten vatsalihakset huutaa hallelujaa ja hoosiannaa. Ainakin tietää, että tuo on tehokasta. Aiemmin kun tuntui vain kaikkialla muualla kuin siellä vatsassa.

Saadaan ystävä taas muutamaksi viikoksi meille. Meillä onkin Teen kanssa jo alkuviikolle lehmä haudattuna: Kun Ruune menee nukkumaan, yritetään häipyä kahdestaan salille jos ystävä suostuu jäämään lapsenvahdiksi. Päästään yhdessä hikoilemaan, mikäpä sen hauskempaa!