Haaste itselleni: Tädit saunan lauteilla

Mikset vain istu alas ja ole hiljaa?

-Dainin Katagiri Roshi-

Näin olisi tänään tehnyt mieli sanoa lenkkisaunan tädeille.

Välillä mietin, että olenko maskokisti kun ahtaudun sinne kailottavien ja rasististen naisten sekaan, mutta löyly se vain vetää puoleensa. Ja käänsin ajatuksen positiiviseksi ajattelemalla, että voin ottaa tämän lauantaisen saunailun haasteena omalle kehittämiselle.

Tädit tuntuvat junnaavan paikallaan: Mitä se naapurin turkkilainen nyt teki, miten monta eri kansalaisuutta asui edellisessä asunnossa naapurissa, mikä somaleissa mättää. Sitä samaa tekstiä, mitä olen kuunnellut koko sen ajan kun täällä ollaan asuttu.

Tänään tuli lauteilla sellainen olo, että olisikohan tätien syytä mennä elämässä eteenpäin. Ei voi olla mukavaa viikosta toiseen lauteilla pyöritellä samoja negatiivisiä asioita, haukkuen tuntemattomia ja kuvitella tietävänsä jotakin heidän elämästään.

Tuolla lauteilla istuminen arvostelevien kommenttien lennellessä ympärillä on kuin sanallisella myrkkytantereella. Yritetään välillä peittää solvaavat sanat keinotekoisen hienotunteisuuden alle.

Kampesin alalauteille osallistumatta keskusteluun. Se on nimittäin ihan turhaa. Oma vastalauseeni on vain kuin pissa meressä. Sitä on kokeiltu, mutta tätien korvat tuntuvat siinä kohden olevan täynnä puuroa.

Vanha kukko oppii, mutta vanhat tädit ei. Rumasti sanottuna.

Siihen sitten yksi keskustelijoista lysähti viereeni ja aloitti mantransa eräiden maahanmuuttajien käytöksestä. Puoliakaan en edes jaksanut kuunnella, sillä mietin vain, kuinka osoittaa olevani eri mieltä ilman turhaksi havaittuja sanoja.

Kun täti lopetti nauraen "hauskoille" sutkautuksilleen ja odottaen osallistuvani tähän (muka) hyväntahtoiseen hykertelyyn, katsoin häntä vain rauhallisesti ja olin hiljaa.

Täti tuntui häkeltyvän täysin hiljaisuudestani. Suu meni suppuun, mutta avautui pian aloittaen ylistyslaulun niille muutamille mukaville ulkomaalaisille, joihin hän on törmännyt elämänsä aikana.


Puhuminen on tärkeää. Samoin kuuntelemisen taito on erityisen tärkeää. Mutta kaikkein tärkeintä on mielestäni osata olla hiljaa. Kun ei tarvitse täyttää hiljaisia hetkiä tyhjillä lauseilla, voi kuulla omat ajatuksensa ja ehtii harkita mitä puhuu.

Viime päivinä olen löytänyt itseni marisemasta turhasta. Joten nyt on syytä taas muistuttaa mieleen se, että hiljaisuus on hyväksi. Ainakin itselleni.

 

Muista, että hiljaisuus on joskus paras vastaus.

-Dalai Lama-