Ihan sairasta sakkia

"Vaari."
Huvit ne on sairaillakin.

Päätin olla romanttinen ja ostaa Teelle kauppareissulta omenan. Miestä kiinnosti ensimmäiseksi, että maksoiko yksi tällainen yhtä paljon kuin koko pussi. Romanttisuus rock!

Isän ja pojan lukuhetki ennen nukkumaanmenoa.

Eilen iltasella soittelin Terveysneuvontaan (vaikka olen sen kymmenen kertaa sanonut, ettei siitä ole mitään hyötyä..). Ruune oli vähän vaisu, syömiset menneet todella huonosti (tissilakko vain kiihtyi eikä mikään muukaan uponnut), pissaa tullut harvakseltaan. Yski pirusti, mutta suht virkeä oli. Jäin vain miettimään, että miten kauan noin pienellä voi katsoa tuollaista niukkaa syömistä ja erittämistä. Olin kahden vaiheilla lähteäkö näytille vai ei.

"Vauvoilla nyt voi olla tuollaisia kausia ettei ne syö."
"Tää kyllä liittyy tähän pahaan flunssaan, ainakin pahentunut sen jälkeen."
"No tarjoatte vain rintaa sitten useammin!"

Tuli sellainen oli, että taisi olla turha soitto tämäkin. Oltiin hörpytetty, pullosta, tissistä, ruiskulla, rintamaitoa pullosta ja hörpyttämällä, korviketta pullosta ja hörpyttämällä, vettä kokeiltu ja jopa mehua. Ei niin ei.

Teekin taisi pitää minua vähän hysteerisena (ei varmaan hommaa auttanut yhtään se, että olin aiemmin illalla "tuijotellut seinään." Varsin rentouttava 10 minuuttinen minulle, varsin edulliset huvit Teelle ("maksoit sitten 45 euroa tuosta!")) kun epäilin korvatulehdusta ja ettei kaikki nyt ollut kunnossa.

Yhteentoista mennessä olin ravannut makkarissa alvariinsa kuuntelemassa pojan rajua yskimistä ja kummaa valittavaa hengitystä. Kun nukkumaan mennessä mittasin 38,9 kuumetta lääkkeestä huolimatta, päätin kuitenkin lähteä lastenpäivystykseen.

Kahdelta yöllä kotiuduttiin antibioottien kanssa. Korvatulehdus ja epäily rs- viruksesta. Hengitys sujui onneksi sairaalassa sen verran hyvin, että katsoivat ettei ollut aihetta osastohoitoon, vaan pärjätään kotona.

Kolmen aikaan jouduin lainaamaan kotona Veikalta astmalääkettä itselleni. Nuoruusiällä tuo oli pahimmillaan, mutta en muista kuin muutamia kertoja kun piipulle olisi ollut tarvetta sen jälkeen. Nyt henkeä ahdisti niin pirusti ja tuntui että keuhkoputket rypistyivät kokoon.

Aamuyö nukuttiin miten nukuttiin. Tee päätti onneksi tehdä aamupäivän etänä työtä. Ruune laitettiin 20 minuutin valvomisen jälkeen parvekkeelle kosteaan ilmaan unille ja siellä poika tossasikin aina neljään saakka, parin tunnin välein syöden ja kerran lääkettä saaden. Itse otin troppia naamaan ja painuin unille Teen jäädessä keittiöön tekemään töitä ja toimimaan lapsenvahtina. Heräsin vasta kun mies tuli herättämään. Ruunelle maistui ruoka ja rintalakkoilut oli selvästi ohi.

Tee lähti töihin. Isommat nahisteli keskenään ja päätin roijata molemmat omalle pihalle parveke-etäisyyden päähän pieneksi toviksi.

Ehdittiin hetki tehdä lumiukkoa kun itselläni henki pihisi ja tuntui kuin keuhkot olisivat jäässä. Veikka aloitti tutun yskimisen ja köhinän. Hain piipun sisältä, otettiin molemmat lääkettä ja olo parani kummasti. Lapset jaksoivat laskea liukumäkeä ja möyrytä lumessa. Itse juttelin naapurin miehen kanssa, joka sauhutteli tupakalla omalla parvekkeellaan. Tauti oli sinnekin rantautunut.

Puoli tuntia ja sisälle. Selvästi huomaa, miten tauti on verottanut varsinkin Veikkaa. Muutenkin hoikapuoleinen poika on luuta ja nahkaa, kalpea, eikä tuon enempää jaksanut pihalla olla. Tämän viikon kerhot vielä perutaan, ehkä tauti on sitten lopultakin voitettu.

Enpä muista tällaisia sairasteluja olleen aiemmin tässä talossa. Keuhkokuumeen ja keuhkoputkentulehduksia olen aiemmin sairastanut, tämä on kyllä samaa luokkaa.

Ehkä ensi viikolla alkaisi jo "normiarki". Saisi sairastelut nyt riittää. Mieluiten koko vuodeksi, kiitos.