Sairastuvasta päivää!

Mun pitäisi olla nukkumassa, mutta täällä silti kupeksin. Kello on vasta puoli yhdeksän ja jos olisin fiksu, sammuttaisin koneen ja painuisin sänkyyn. Mutta pakko varastaa pieni hetki itselle ja pään puhdistukselle.

Veikka on ollut sunnuntaista lähtien flunssassa ja toissapäivänä nousi kuumetta. Eilen ja tänään on hiponut siellä lähemmäksi neljääkymmentä.

Käytiin eilen lääkärissä, kaikki oli ok. Kirjoitti yskänlääkereseptin, jota en kuitenkaan hakenut kun kotona sitä oli.

Viime yö oli yksi pirulainen: Ruune pyöri ja hyöri päästyään valloilleen kapalosta, Veikka ja Tyty itkivät vuorotellen oloaan. Loppujen lopuksi Tee nukkui pojan kanssa 155 senttisessä yläsängyssä. Parisen tuntia taisi tulla unta molemmille.

Aamulla Tee painui töihin ja Veikka jatkoi yskimistään, mikä paheni aika tavalla. Tytylle nousi kuume ja Ruune rintalakkoili. Viideltä ensimmäisen kerran ehdin vetää henkeä kun sain Ruunen nukkumaan ja muksuille piirretyt pyörimään. Veikka oli niin kipeä, että päivä oli yhtä itkua. Ja kun kaksi kolmesta on sairaana, haluaa ne kaksi koko ajan olla kainalossa, aivan kuten se perheen pieninkin.

Ennen kahta Veikka oli parisen kertaa yskinyt niin kovaa, että oli oksentanut. Samaa tapahtui eilen ja yöllä. Yskä oli tauotonta, välillä niin pahaa, että poika itki kivusta kun vatsaan koski. Naama valkoisena ja silmät puoli tangossa sain vähän syötettyä kaverille jäätelöä. Juomat onneksi meni.

Kahden aikaan jannu sitten valitti että hengittäminen on vaikeaa. Soitin Teelle, että pääsisikö kotiin jos lähden viemään poikaa. Ei onnistunut. Naapuri ei ollut kotona, joten lopulta herätin Ruunen päikkäreiltään ja istutin koko köörin autoon (onneksi on tuo auto!). Painelin terveysasemalle ja ilmoittautumisluukulle.

"No sellaista se yskä on, että se laittaa yskittämään," tokaisi hoitaja kun selitin asiani Veikan samalla kakoessa vieressä. "No ei tuo nyt ihan normaalia ole," oli pakko tokaista ja istutin pyllyni tuolille. Pois ei lähdettäisi.

Lopulta saatiin aika tutulle päivystävälle lääkärille. Kaiken tutkimisen jälkeen kysäisi, että onko suvussa astmaa. Kerroin, että itsellä on ollut rasitusastma, mutta ei oireile enää kuin esim. kylmällä ilmalla. Epäillen infektioastmaa usutti meidät hoitohuoneeseen saamaan avaavaa lääkettä.

Kotiin tultiin ventolinen ja babyhalerin kanssa. Codesan- yskänlääke lisänä. Poika voi jo selvästi paremmin tulomatkalla ja kuiskasi pihalla nuutuneen näköisenä "äiti, mä haluan ottaa tosi pitkät päikkälit!" Selvästi jatkuva järjetön yskiminen vaati veronsa.

Ruune tissilakkoilee, en tiedä miksi. Johtuuko siitä, että viimeiset pari päivää on ollut niin kamala kiirus koko ajan, että poikakin on sen huomannut. Vaikka neljän seinän sisällä ollaan oltu koko ajan, luulisi, että kiire ei olisi mihinkään. Silti koko ajan on saanut olla liikekannalla. Milloin on ollut oksennukset sohvalla, milloin pissat menneet housuun (mitä ei siis yleensä enää tapahdu kuin harvoin), milloin on pitänyt lääkitä, paijata, lohduttaa, vaihtaa vaatetta, yrittää nukuttaa, laittaa ruokaa (jota kukaan ei ole syönyt), keittää lämmintä teetä, pyyhkiä nenää, pestä käsiä... onko ihme, että perheen nuorin on jäänyt vähemmälle huomiolle kun yleensä niin touhukkaat sisarukset ovat maanneet välillä apaattisina sohvalla ja välillä itkeneet syystä jos toisesta.

Toivotaan, että tuo tuosta hellittäisi. Poika oli nimittäin tänää niin vähällä ruoalla, että tissit olivat illalla jo räjähdyspisteessä. Onneksi ennen unia vähän sai menemään.

Eilen saatiin Teen kanssa juteltua. Tultiin siihen lopputulokseen, että tähän parisuhteeseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Jos puolet avioliitoista päättyy nykypäivänä eroon, on parempi yrittää vaikuttaa asiaan jo nyt, ettei niin pääsisi tapahtumaan kovin helposti. Vaikka tässä ei nyt olla lähelläkään sitä pistettä, niin silti.

Yksi asia mikä sovittiin oli se, että kerran kuussa vuorotellen järjestetään jotakin tekemistä kahdestaan. Tai jollei kahdestaan, niin sitten Ruunen kera. Nyt vain pitäisi itse keksiä tälle helmikuulle jotakin kivaa.

Sen verran mielekästä tekemistä keksin itselleni, että otin salikortin läheiselle kuntosalille. Olin eilen sen verran pistoksissa oltuani koko päivän sisällä lasten kanssa, että kun Tee tuli kotiin, otin treenivaatteet kassiin ja suuntasin urheilemaan. Edellisestä kerrasta oli sen verran kauan, että juomapullo oli sisältä päässyt homehtumaan!

Mutta ehkä huomenna on jo parempi päivä ja päästään ulos, jollei muuta, niin on ainakin perjantai! Sunnuntaina on tiedossa neljän tunnin tutustuminen zen- meditaatioon. En malta odottaa (ja sormet ristiin etten silloin itse ole sairaana...)!

Loppuun muutama kuva viikolta:

Bloggeri tekee jotakin outoa kuville...

Tytyn projekteja: Kaikki omat vaatteet pois kaapista ja niiden roijaaminen ympäri kämppää.

Osa luettu, osa odottaa.

Lasten lukuja.

"Anna Luune mun syliin!"