Kevättä ilmassa

Maanantaina kampesin lääkäriin. Niin kuin vähän epäilinkin, saaliina poskiontelo-keuhkoputkentulehdus ja luultavasti myös korvatulehdus (lääkäri ei sitä enää katsonut kun nuo kaksi edellistä jo löytyi ja abta rupesi kirjoittamaan), ainakin olosta päätellen.

Olikin ihan hyvä, että isommat olivat mummilla, sillä maanantaina en jaksanut muuta kuin maata ja kasilta rojahtaa yöunille.

Ruune verottaa öitä aika tavalla. Luulin tiheän imun kaudeksi, mutta yösyömiset jatkuu ja jatkuu vain. Ei riitä parin tunnin pöperöinti, välillä vedellään tiheämminkin. Ja aamuöisin sitten tillitän kohti kattoa ja suunnittelen erilaisia projekteja.

Joten kun Tee on ollut meillä se kahvin suurkuluttaja, nykyään kiskaisen kevyesti puoli pannullista sumppia naamaan heti aamun avaukseksi. Sillä saadaan päivä käyntiin.

Projekteista puheenollen: selvä kevään merkki on se, kun saabin nokka kääntyy kohti K-rautaa. Eilen käytiinkin lasten kanssa hakemassa uudet maalit keittiön seinään ja makuuhuoneeseen. Löytyi juuri sellainen väri keittiöön mistä olen haaveillut ja Tyty sai valita makkarin väristystä. Joten täällä on pienoiset maalausoperaatiot menossa.

Tuntuu, että inspiraatiota "tehdä jotakin" on kamalasti, mutta en tiedä mihin sen suuntaisin. Tekisi mieli kirjoittaa, mutta mistä? Kaiken maailman näpertelykin syyhyttäisi, mutta mikä näpertely?

Tykkään kaikesta sellaisesta, missä näkyy oman käden jälki: huonekalujen kokoaminen, maalaaminen, kaappien järjestely, ompeleminen. Ja kun tajusin arkimeditaation tärkeyden, on kaikki pieni puuhastelu vain korostunut. Miten rentouttavaa ja aivoja tyhentävää voikaan olla pyykkien viikkaaminen tai vihannesten pillkominen? Kun oikein keskittyy vain yhteen asiaa kerrallaan, tekee se arjessa elämisen paljon syvemmäksi.