keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Terve mieli tervessä ruumiissa

Huomaan, että itselläni muutokset käyvät hitaan prosessin kautta. Kaava menee suurinpiirtein näin:

"Haluaisin haluta toimia/elää noin."
"Haluan toimia/elää noin."
"Rupean toimimaan/elämään noin."

Ja lopulta kaikki menee omalla painollaan siihen suuntaan mihin toivon.

Jos joku olisi sanonut kymmenen vuotta sitten, että "nyt lopetat pikaruokaloissa käymisen, jätät jätskin syönnin vähemmälle, lisäät kasviksia ja rupeat karsimaan lisäaineita", ei noista mikään olisi onnistunut.

Niinpä pikku hiljaa on herännyt uusia ajatuksia siitä, miten voi syödä terveellisemmin ja tätä kautta voida paremmin. Ja kun muutos on tapahtunut pikku hiljaa, kaikki on tapahtunut kuin omalla painollaan ja luonnostaan.

Suurimmat muutokset omiin ruokailutottumuksiin on tullut sen jälkeen kun lapset ovat syntyneet. Ruokarytmit ja se, mitä lapselle voi tarjota. Vääjäämättä on joutunut miettimään, että millaiset lähtökohdat haluan antaa lapsilleni ravitsemuksen kautta heti elämän alussa.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että syön hyvin. Yksinkertaisemmin. Ja sitä kautta voin paremmin. Energiaa riittää enemmän kuin vaikkapa opiskeluaikoina, vaikka silloin sai mm. sairastaa rauhassa, "levota" kun "levottaa" ja yölliset valvomisetkin rajoittuivat yleensä niihin viikonlopun baareiluihin.

Kasviksia menee paljon, punainen liha vaihtuu yhä useammin kalaan, palkokasveihin tai johonkin muuhun, hedelmiä kuluu kilokaupalla, sokeri ja keinotekoiset makeutusaineet ovat jääneet vähemmälle, samoin kuin kovat rasvat, lisäainepitoiset ruoat, viikon paastoamiset ja viikonlopun järjettömät herkkumättämiset.

Ja ehkä yksi ilahduttavimmista asioista on se, että lapsetkin tykkää. Veikka on äitinsä tavoin hedelmien suurkuluttaja, Tyty popsii salaattia kaksin käsin ja ruokaa laittaessa huitaisee naamaansa ison paprikan.

Ja "kohtuus" on sana, joka pätee erittäin hyvin. Jos tekee mieli kebabia, syödään kebabia. Jäätelöä iltapalaksi? Miksipäs ei! Sillä terveellisellä arkiruoalla näyttää olevan sellainen vaikutus, että mitä ravintorikkaammin syö, sitä vähemmän tekee mieli vähemmän terveellistä ruokaa. Joten kun niitä tekee mieli, antaa mennä vain! Seuraavaksi sitä kuitenkin jo haikailee takaisin tuttujen ruokien pariin.

Oma syöminen on aina ollut vähän monimutkaista ja suhde ruokaan vinksallaan. Ala-asteen laihdusten, teini-iän paastoilun ja vanhemman nuoruusiän satunnaisten "bulimiakausien" jälkeen on varsin mukava todeta, että nyt ollaan siellä mihin ollaan pitkään toivottu pääsevän.









Silmän ruokaa.

4 kommenttia:

  1. Toi on kyllä niin totta, mitä paremmin syö, sitä paremmin voi! Itsekin aloin kiinnittämään paljon huomiota "turhaan" Saipun synnyttyä pari vuotta sitten, tai oikeastaan jo raskausaikana tuntui että miksi altistaa pienet ihmiset ja itsensä turhille lisäaineille ja myrkyille, kun voi aivan helposti olla tekemättä sen. Punaista lihaa meillä ei ole pahemmin koskaan syöty, mitä nyt mies työpaikkalounailla saattaa valita, mutta tuossa rupesi kauhistuttamaan myös nuo tehotuotetut vaaleat lihat, viimeksi kuluneen vuoden aikana ollaan laitettu kanaa ehkä kaksi kertaa, valitettavasti luomukanaa on tosi vaikeasti saatavilla. Meilläkin ruoka laitetaan alusta asti sellaisista (luomu)raaka-aineista, joidn alkuperän pystyy tietämään ja sen lisäksi että maistuu hyvälle, myös voi paremmin luottaa siihen että on terveellistä! On paljon mukavampi antaa lapselle luomuhedelmä popsittavaksi kun hedelmää pestessä kädet eivät jää vahaiseksi säilöntä ja torjunta-aineista. Mies välillä napisee siitä miten luomun syöminen on kalliimpaa, mutta valitsee nykyään itsekin kaupoista ne luomutuotteet. Onneksi muuten esim. Lidlin valikoimiin on alkanut tulla myös luomutuotteita. Vielä on paljon matkaa siihen että se oikeasti aito, luonnollinen ja alkuperäinen olisi se normaali sen prosessoidun ja keinotekoisen sijaan (mikä kyllä on aivan absurdia), mutta parempaan kai tässä ollaan menossa :) Käytän myös luomukosmetiikkaa, saippuat ja pesuaineet ja kodin puhdistusaineet ovat nekin myrkyttömiä ja tuntuu paljon kivammalle lapsen ihollekin laittaa jotain mikä ei sisällä turhia kemikaaleja tai täyteaineita. Ainoat todella vaikeat minulle on nuo valkoinen sokeri ja -viljat, vaikka tiedostankin niiden haitallisuuden niin makeariippuvaisena niistä on tosi vaikea luopua kokonaan. Toki meillä lapset saavat sokeria aika vähän ja leipomuksiakin on vähennetty, herkutellaan usein myös hedelmillä tai sokerittomalla raakasuklaalla tai muilla, mutta itselle se viikonloppukarkeista tai pullasta luopuminen tuntuu aivan ylivoimaisen vaikealta, vaikka tiedän että totaalikieltäytyminen turhista hiilareista auttaisi tuohon riippuvuuteen ja muutenkin hyvinvointiin. No pikkuhiljaa. Meillä myös Martta on ihan samaa sorttia, on niin makean perään että välillä ihan pelottaa! Pitäisi varmaan tsempata itsensä tekemään jotain ihania sokerittomia raakakkuja tai muita, joita voisi sitten hyvällä omalla tunnolla herkutella! Ihana kyllä jos oikeasti jollain tuo normaalisyöminen toimii niinkuin sulla ettei sitten ylimääräistä ja turhia herkkujakaan tee niin mieli! Äh, nälkähän noita kuvia katsellessa tuli :) -Pilvi

    VastaaPoista
  2. Pulla ja viikonloppukarkit on aika pieniä paheita kuitenkin :) Tai musta ainakin tuntuu, että totaalikieltäytyminen jostakin aiheuttaisi vaan himon juuri siihen ruokaan. Parempi kun ei kiellä itseltään mitään niin ei tule kiusauksia:)

    Ostetaan tietyt tuotteet luomuna, tai minä ostan, Tee ostaa mikä käteen sattuu. Mutta jos luomutuote on paljon kalliimpaa kuin normituote, niin hyllyyn jää. Sääli kun luomu on joissakin tuotteissa todellakin aika kallista, sillä halua olisi ostaa, mutta meistä minä olen se joka tarkemmin katsoo sitä laskun loppusummaa...

    Ja projektin alla on tuo siirtyminen myrkyttömiin pesuaineisiin jne. Osa on jo vaihdettu, osaa ei. Hiljaa hyvä tulee :)

    VastaaPoista
  3. Mä oon syönyt ennen tosi epäterveellisesti ja olen blogissakin näistä kertoillut. Raskausaikana vasta rupesin oikeasti kiinnittämään huomiota siihen miten syön ja ihan vain vauvani takia ja toinen asia mikä huoletti oli se ettei paino vaan pääsisi nousemaan. Ja eihän se ehkä niin huimasti noussutkaan, mutta oli ne kilot kuitenkin vaikea saada pois. Mulle tuli aina huono omatunto, jos söin jotain rasvaista tai epäterveellistä ja sitten olin pahalla päällä/mielellä. Nykyään kun käydään kaupassa niin me ostetaan vain niitä terveellisiä ruokia joten jääkaapille mentyä ei tule kiusauksia. Vaikka tokihan mä jo annan itselleni luvan herkutellakin kun olen lisännyt liikuntaa :D Tulokset tuli pikkuhiljaa, mutta sitten kun niitä tuli niin oli oikein hyvä mieli :) Tsemppiä sinne ja ihania ruokakuvia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskauskilot istuu kyllä varsin tiukassa :) No, ehkä ne taas sitten lähtee kun lopetta imetyksen, nyt ainakin elimistö tuntuu pitävän tiukasti kiinni kaikesta vararavinnosta.

      Huonosti syöminen vaikuttaa kyllä omaan mielialaan. Tuttua tuo, että syö huonosti ja sitten on pahalla mielellä. Joskus puolisentoista vuotta sitten mietin tuota asiaa ja opettelin ajattelemaan sitä oloa sen jälkeen kun on syönyt huonosti. Sen jälkeen oli helpompi unohtaa ne epäterveelliset ruoat pikku hiljaa kun tajusi, että ei se ole sen paskan fiiliksen arvoista.

      Poista